Mun puoliskoni on tullut hulluksi.

Se piletti meidän pihalla aamukuuteen saakka. Ei yksin, jolloin hulluus ois ollut jotenkin vielä hullumpaa, vaan yhden työkaverinsa ja esikoispoikansa + pojan kavereiden kanssa.

Onneksi sentään täysikäisiä kaikki, ettei tässä nyt mihinkään alaikäisten piletyslietsontaan ole kukaan syyllistynyt, mutta kuitenkin! Mikä ihmeen nuoruusvipi tuohonkin nyt iski?

Vahingoniloisena tässä nyt vaan hykertelen, koska kankkusvaiheessa se sitten viimeistään huomaa, ettei ole nuori enää. Mitäs läks, mie vaan kysyn.

En tiiä kauanko jaksan olla kiva äiti/vaimo/kaverin äiti ja hiippailla hiljaa täällä, koska joka puolella taloa nukkuu kuorsaavia tursaita. Miehellä on siis vapaapäivä.

Kyllä tämä itäinen periferia sitten on luonnonläheinen paikka! Eilen aamulla meidän etupihalla käveli kettu, ihan muina kettuina. Ei välittänyt vastaantulevista ihmisistä mitään, käveli vaan ihan reippaana tossa ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Mun mies on aika hyvä luonnontieteilijä, ja hän varmisti että kyseessä oli tosiaankin kettu, eikä esim. koira tai vaikka susi. Winhaa.