Mun puoliskoni on tullut hulluksi.
Se piletti meidän pihalla aamukuuteen saakka. Ei yksin, jolloin hulluus
ois ollut jotenkin vielä hullumpaa, vaan yhden työkaverinsa ja
esikoispoikansa + pojan kavereiden kanssa.
Onneksi sentään täysikäisiä kaikki, ettei tässä nyt mihinkään
alaikäisten piletyslietsontaan ole kukaan syyllistynyt, mutta
kuitenkin! Mikä ihmeen nuoruusvipi tuohonkin nyt iski?
Vahingoniloisena tässä nyt vaan hykertelen, koska kankkusvaiheessa se
sitten viimeistään huomaa, ettei ole nuori enää. Mitäs läks, mie vaan
kysyn.
En tiiä kauanko jaksan olla kiva äiti/vaimo/kaverin äiti ja hiippailla
hiljaa täällä, koska joka puolella taloa nukkuu kuorsaavia tursaita.
Miehellä on siis vapaapäivä.
Kyllä tämä itäinen periferia sitten on luonnonläheinen paikka! Eilen
aamulla meidän etupihalla käveli kettu, ihan muina kettuina. Ei
välittänyt vastaantulevista ihmisistä mitään, käveli vaan ihan
reippaana tossa ja katseli kiinnostuneena ympärilleen. Mun mies on aika
hyvä luonnontieteilijä, ja hän varmisti että kyseessä oli tosiaankin
kettu, eikä esim. koira tai vaikka susi. Winhaa.
keskiviikko, 20. heinäkuu 2005
Kommentit