Kotiteatterissamme esitettiin tänä aamuna tragikoominen lyhytelokuva "Kolli rakastuu".

Ilman kodissamme sijaitsevia hulvattomia ja kurittomia kodinkoneita olisi jäänyt leffa näkemättä. Pesukoneemme on mallia anti-napakymppi; se ei saata pareja yhteen, vaan päinvastoin - se erottaa ne. Olen aivan varma, että pesukoneen viimeinen huuhteluvesi on varustettu jollain vokotusaineella, joka saa toisen sukan lähtemään viemäriverkostoihin hengaamaan koko taloyhtiön kadonneiden sukkien keralla.

Joskus sitten kun tulee joku putkiremontti tai vastaava, niin villien sinkkusukkien kutujuhlien jäljiltä löytyy taatusti laumoittain pikkuriikkisiä sukkia- kivoja cocktaileja- tennissukan ja pitsisukan omaperäisiä jälkeläisiä ja mitä kaikkea!

Mutta ei tämä pesukone nyt liity tähän aamun leffapätkään mitenkään, vaan sen vieressä kököttävä kuivausrumpu. Se kun taas kuvittelee aina välillä olevansa kreppirauta, sen näköisinä laskoshaitariryppykasoina kuivat vaatteet rummustaan usein löytyvät.

Inhoan silittämistä, ja teen sitä vain äärimmäisessä hätätilassa, ja tänä aamuna sellainen ääritilanne minulla oli.

Painelin höyry sihisten ryppyistä paitaa ja kissa kiiti paikalle. Se rakastui silitysrautaan! Luuli raukka että nyt on käynyt flaksi ja ihan kotiin saakka on saapunut kuuma ja sihisevä misu.

Minulla tärvääntyi monta minuuttia (herranjumala sentään!), kun odotin että misu vähän viilenee ja sitten päästin kollin morsionsa kimppuun. Se haisteli ja hiveli rautaa tassulla, kiersi sitä kuin kissa kuumaa.. silitysrautaa ja maukui välillä eroottisesti.

Pian kissa kuitenkin kyllästyi yksipuoliseen lemmenluritteluun, ja lähti toisen kollin kanssa painimaan turhautumistaan pois. Mutta tämä kaikki oli ihan älyttömän hupaisaa. Oli se, uskokaa vaan!

Tietynlainen monijakoinen persoonani tulee hyvin esiin, kun vertaan käytöstäni ja tuntemuksiani erilaisena liikkujana.

Autoileva Elma: "No voi v***n hiturilöntystelijä-kävelijä! Ylitä nyt se katu, mikä maksaa vätys? Miten teillä on aikaa kävellä tähän aikaan aamusta/päivästä/illasta/yöstä? Autolla pääsee nopeemmin ja aika on rahaa. Se mitä autoilu maksaa, tulee takaisin ajan muodossa! Ja koska aika on rahaa, niin autoilu on käytännössä ilmaista! Ootteko te jotain köyhiä viherpiipertäjiä? Menkää jo daijut! H***tti pakkoko rynnätä punaisia päin? Ajanko päälle mummo! Mitä te täällä kaikki tallaajat nyt teette, menkää jonnekin muualle!... Ja voi hemmetin pyöräilijät, hullut kaaharit! Tämä on autotie, kuulitteko AUTOTIE, ei mikään kamikaze-pyöräilijöiden temppurata! Menkää jalkakäytävälle siitä! Pois tieltä! No älä nyt saa**li eteen käänny...."

Pyöräilevä Elma: "No voi v***n autoilijat! Saakelin jokapaikkaan työntyvät moottoriääliöt! Vilkkukin on keksitty hei daiju! Mihin teillä kaikilla on niin kiire, että pitää noissa audi- bmw- ynnä muun merkkisissä helvetin esikartanoissa istua ja saastuttaa koko maailma? Ja voi saakelin hiturikävelijät! Tää on pyörätie tai ainakin nopeimmilla on etuoikeus vallata tämä baana! Vain nopeat elävät! Menkää tonne ajotien reunalle tallaamaan että kunnon pyöräilijäkansalaiset pääsee nopeammin ohi! Ostakaa fillari niin pääsette nopeemmin!...."

Kävelevä Elma: "No voi v***n autoilijat ja pyöräilijät! Pakkoko oli just mun edestä kääntyä, keletana! Senkin paksukuski, ei tekis kävely sullekaan pahaa, p**leen fillaroitsija, onko pakko kiitää takaapäin niin hiljaa että vanhan sydän melkein pysähtyy, miten teillä on varaa autoilla, bensakin maksaa maltaita..... "

Noin. Kaikesta huolimatta, kävely on laji jossa hermo lepää eniten. Eilen tallasin 5.7 km, joka nyt ei mikään ihmeellinen määrä ole, mutta on se sohvaperunalle kuitenkin tyhjää parempi.

Mutta nyt pelottaa.... raksuni Kaura ja Helen ovat kummatkin teloneet jalkojaan ja käsiään.. Siltä pohjalta, että olen ennenkin symppisvammaillut Kauran keralla ja käsivauriotkin on tuttuja niin pelkäämpä että alan taas vammabaittariksi. Hrr. En uskalla nousta tästä.. vaara voi vaania jo metrin päässä..

 kissanlihaa vol. 2.