Täten julistan itseni hengissäselvinneeksi rippijuhlista ja sitä edeltävistä tapahtumista.

Perjantai-iltana oli tietenkin vielä viimehetken hinksutukset tehtävänä. Siinä vaiheessa kun huomasin jynssääväni rätillä talon ULKOseinää pihallamme, totesin että nyt riittää-  mähän olen ihan hullukahjo.

Onneksi nuo nykyajan konfirmaatiotilaisuudet eivät kestä enää puolta ikuisuutta, niinkuin joskus kesti. Osasyy tilaisuuden nopeutumiseen on varmastikin se, että ehtoollinen muulle kirkkoväelle jaetaan randomina, ja väki vaihtuu alttarilla nopeasti.

Koska oman periferiamme kirkko on remontissa, oli tämä ko. tilaisuus Mikaelinkirkossa, Kontulassa. Tämä kirkko se sitten jaksaa ihmetyttää minua taideteoksillaan. Kirkon katolla istuu selkeästi piru, ja alttaritaulun maalauksessa on Abloy-avain. Jos avainsymboli kuvastaa jotain taivasten valtakunnan porttien avainta, niin vaikken juuri ole portin avainmallia mielessäni koskaan ajatellut, niin silti se ei kyllä mikään Abloy-avain ole! Ei voi olla.

Kotonamme kävi 49 vierasta. Vaikka minä olenkin siis selvinnyt juhlista, niin toivottavasti myös naapurimme. Varsinkin kun rippilapsen kummisetä oli innostunut viiden aikaan aamusta soittamaan pianoa, eikä tosiaankaan mikään sordiino päällä. Argh.

No, en minäkään siihen herännyt, ehkäpä ei naapuritkaan?

Minähän olen nyt sitten taas sorvaamossa. Kyllä olenkin muuten höhlä. Kymmenen päivän sairasloma olikin yhdeksänpäiväinen (en osannut ihan laskea) ja minä hölmö kun luulin, että nämä päivät koostuvat TYÖpäivistä. Onneksi eilen aloin tutkimaan paperia tarkemmin ja tajusin että muahan kutsuu sorvi.

Koska sorvaan katastrofijärjestössä, viikonloput lasketaan ihan täysillä mukaan sairaslomaan, koska täällä voi koska tahansa joutua töihin, oli viikonloppu tai juhannus tai tapaninpäivä. Niinkuin nytkin- täällä on ollut sutinaa viikonloppuna Etelä-Aasialaisen maanjäristyksen vuoksi.

Minen oo mikään stressaajatyyppi, mutta olen pitänyt tämän syksyn kolmea juttua sellaisina, että kun ne on ohitse, minusta tulee oikea rentoreino. Ja nyt ne on kaikki ohitse (Yleiskokous Porissa, Nälkäpäivä kaikkine hässäkköineen ja nyt nämä rippijuhlat). Ja kun jalkakin on ihan kunnossa, niin mikäs tässä on rentoillessa.

Niin että tervehdys täältä rennolta tädiltä vaan kaikille ja kivaa viikonalkua.