Haluaisin kovasti mielipiteitänne asiassa, jonka kerron nyt:
Pomoni on alkoholisti. Tämä seikka on yleisesti tiedossa koko talossa, mutta silti asiasta vaietaan ja koko juttua pidetään ihan tabuna.
Välillä kun pomoni on ollut teillä tietämättömillä päiväkausia, ja häntä on etsitty isopomojen ja sorvaajien ja puhelinvaihteen hoitajan välityksellä niin isompi pomo uhittelee että nyt kyllä! Ikinä tuota "nyt kyllää" ei vaan ole tapahtunut.
Olen tähän saakka ollut lojaali esimiehelleni. Jos joku on tullut tiedustamaan minulta, että miten meidän tiimillä menee, onko tiimipalavereja, onko sitä onko tätä.. niin jokaisen lauseen väliin on piilotettu kysymys onko pomosi ollut kovinkin kännissä töissä, jos nyt on ollut töissä ollenkaan,niin olen vakuutellut vaan että joojoo hyvin menee.
Enää en vakuuttele. Olen avoimesti kertonut kaikille sellaisille, joille kertomisella asialla on jotain merkitystä, että olen tänä vuonna nähnyt pomoni vain kerran täällä -vahvasti humalassa- , enkä ole vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan.
Kerronpa tässä myös, että tuossa joulun alla pomoni ikäänkuin muisti, että ainiin, hänellähän on tiimi vedettävänään, ja lupasi viedä meidät ensin keilaamaan ja sitten joululounaalle. Sovittu päivä tuli- ja meni, eikä koko jutusta puhua pukahdettu mitään ja pomokin oli kadonnut taas jonnekin ettei voitu edes kysyä että koska lähdetään.
En minä ole mitenkään sairastunut tuollaisen pomon alaisena, vaikka välillä tuleekin ihan mieleen että hän käyttäytyy kuin alkoholisti-isä, joka lupaa lapsilleen kaikenlaista- mutta toteutumatta kaikki aina jää. Ei tuo jouluhomma ollut ainoa tapaus.
Tiimikaverini kärsii enemmänkin tästä, koska pomon hommat kaatuu hänelle. Tämä täti vaan on ärsyttävän kiltti- jos minä olisin hänen asemassaan olisin kailottanut asiasta koko maailmalle jo aikoja sitten.
Kävin sanomassa tuolle samaiselle tiimikaverilleni, että minä en aio olla enää hiljaa hetkeäkään. Sanon niinkuin asiat on, en väritä niitä mutta en liioin vähättelekään.
Mitä luulette.. kun pomoni saa kuitenkin jostain joskus kuulla, että Elma-täti se täällä on avoimesti kailottanut asiasta, niin järjestääkö hän minut vaikeuksiin? Pitääkö minun palata hyssyttelylinjalle, vai jatkaa tällä uudella valitsemallani linjalla niin kauan, kunnes hänet saadaan hoitoonohjatuksi tai jotain? Teenkö hänelle palveluksen vai karhunpalveluksen? Entä itselleni? Auttakaa!
Jos hieman dramatiikkaa käyttäisin, niin edellisen pomoni alkoholiongelmasta vaiettiin niin kauan, että hän joi itsensä hautaan. En minä siitä itseäni syytä, mutten kiitäkään. Tämä on vaikeaa!
Ja jos joku ajattelee, että onpa ihana sorvaamo, kun ei oo käytännössä pomoa ollenkaan. Se ei vaan ole niin ihanaa kuin äkkiseltään voisi luulla. Oman onnensa sorvaajana joutuu ottamaan liikaa vastuuta sellaisista asioista, joista ei pitäisi. Entä jos joku menee pieleen... Ärh.
Muihin aiheisiin: Koulut alkoi tänään, luojan kiitos. Ois enää jaksanut sitä valvovaa teinilaumaa pidempään kuunnellakkaan.
Ja muita aiheita ei nyt sit taida ollakkaan.
Mukavaa maanantaita.
Kommentit