Tänä aamuna minulla on hyviä uutisia. Ja huonoja.

Hyvä uutinen se, että periferiassa oli mahoton puhuri tänä aamuna. Ja koska päänupillani on nollatoleranssi viimaa kohtaan, olin pakannut sen sellaiseksi suunnilleen metriseksi plussapalloksi. Tämä juttu oli nimenomaan hyvä juttu juuri tänä aamuna, vaikka muuten en tykkääkään imitoida päälläni plussapalloa tuulisina päivinä.

Kävellä köpsöttelin metroasemalle, kunnes saavuin varsinaiselle vaarojen karikolle- ei talvikunnossapidetylle taipaleelle. Mätkähdin kuin talonmies peltikatolta pitkin pituuttani ja kalautin nuppini maan kamaraan. Mutta ei hätää! Plussapalloisuus esti rankat vauriot, eikä päätäni edes särje.

Siinä oikoessani vaatteitani, itseäni, laukkuani, kenkiäni ja hymistellessäni itsekseni sille, että mahdoin näyttää koomiselta kaatuessani, minua lähestyi takaapäin teinipoika. Tyrehdytin itsehymistelyni, ettei teini luule että hänelle virnuan.

Poika ohitti minut ja hetken kuluttua hän katosi näköpiiristäni. Koska hänkin mätkähti ketoon. Lohduttavaa, etten sentään ole vielä niin mummo, että tarvin rollaattorin tai jonkun muun apuvälineen liikkumista varten, mätkähtelee ne teinitkin.

Metrossa suoritin joka-aamuisen rituaalin, eli kaivoin kirjan kassista. Tai siis _yritin_ kaivaa. Ja nyt se huono uutinen. Olen kai sitten mätkäyttänyt kätenikin jotenkin siinä kaatumisrytäkässä, koska enpäs saanut edes kirjaa ulos kassista.

Koko metromatkan hoin mantraa: se on vaan tärähtänyt, se on vaan tärähtänyt, se on vaan tärähtänyt. Hoin tätä niin kovin, että tunsin itseni kokonaisvaltaisesti tärähtäneeksi, elikkäs daijuksi. Mutta se nyt ei ole mikään uutinen, ei hyvä eikä huono.

Nyt tilanne on se, että .. no kun en oikein tiedä mikä se on, ja sehän tässä nyt ettenkö sanoisi vituttaa. Ja miksen sanoisi, koska ketuttaa (siistin kieltäni tässä matkalla lennossa) niin maan hitosti.

Käsi liikkuu kyllä. Liikuttelu sattuu vähän. Omituisinta tässä on, että esimerkiksi tämä näppiksen painaminen, ja tämä on uusi herkkä pienipainalluksinen näppis, koskee sormenpäihin ja lähettää kyynärtaipeeseen saakka sellaisia sähköiskunomaisia impulsseja. Onhan tämä vain pelkkä tärähdyksen jälkivärähtely? Onhan onhan onhan? Minä en suostu siihen, että tämä olisi jotain muuta. Enkä mene lääkäriin, koska ne vaan kekkaa jotain ikävää kuitenkin. Hitto sanon. Sanokaa tekin puolestani.

En minä nyt muuta ku niin värähtelee :/