Hoh.

Meidän ainoasta suvunjatkamiskykyisestä koiras-koirasta tuli eilen eunukki.

Päädyimme tähän ratkaisuun syystä, että talossamme asuu myös naaraskoira, ja sen eka juoksuaika tuossa joskus viime vuonna oli kamalaa aikaa. Se oli kamalaa meille ihmisille, mutta uskoakseni vielä kamalampaa se oli kiimaiselle urokselle, joka ihan oikeasti yritti tunkea seinien läpi tarjoamaan nartulle melaa mekkoon. Kolmas koiras on leikattu jo aikoja sitten.

Tiedättekö saakeli mitä? Nyt tuo kastroitu koira vonkaa ihan samalla tavalla kuin viime kerralla, tällä kertaa ulinaa, vikinää, vonkua ja mourua tehostaa vielä päässä oleva muovilieriö. Ensin tietenkin peljästyimme, että se on kipeä, siihen sattuu ja voi voi raukkaa. Mutta vielä mitä. Tuolla se kaahaa nartun perässä ja yrittää viestittää että hei, ois patukkaa tarjolla.

Muuten ei sitten mitään ihmeempää kuulukkaan. Eilen väsytti kauheasti, tänään ei. Siinähän ne tärkeimmät.

Ihanaa torstaita kaikille teille :)