Hei taas!

Olen hyvin työorientoitumaton tänään. Pitäisi ottaa tanakka niska-peppu ote itsestä, ja alkaa apinanraivolla roudaamaan kamaa roskikseen. Mutku.. (tähän kohtaan saatte valita jonkun oman makunne mukaisen kootun selityksen).

Olipas minulla mukava viikonloppu. Osittain tietenkin siksi, ettei mitään tapahtunut. Mitään tapahtumattomuus on onnellista! Koska valitettavan usein käy niin, että jos jotain tapahtuu, niin se on jotain pahaa, ikävää, inhaa tai sellaista mistä pitää jälkeenpäin kantaa morkkista.

Tai no, tapahtuihan minulle. Kummityttö perheineen kävi kylässä, se oli kivaa. Sain raivarit sedälle, se oli ilmaa puhdistavaa, katoin telkkaria, katoin Lostin ekaa tuotantokautta (ja niinkuin olen luvannut, en aio paljastaa mitään), kävin saunassa, pähkäilin alkoholi-asiaa. Jos vielä kerran otan asian lyhyesti esille. Sitten jätän asian hautumaan omaan nuppiini ja raportoin kyllä rehellisesti teille että missä mennään asian suhteen.

Edellisen postauksen kommenteissa nimimerkki Alkoholisti toi esille saman asian, mistä on mielestäni tullut melkein klisee puhuttaessa alkoholismista. Aina sanotaan, että alkoholisti ei huomaa eikä ainakaan myönnä omaa ongelmaansa. Ja että ensimmäinen askel kohti parantumista on asian tilan myöntäminen.

Voi pojat, minusta tuo nyt on taas sellainen olettamus että haluan heti kääntää sen nurinniskoin. Minä satun tuntemaan parikin ihan alkoholistin määreet täyttävää ihmistä, jotka iloisesti myöntävät olevansa alkoholisteja. He ovat tehneet tästä eräänlaisen puolustuskilven sairaudelleen- he tajuavat ongelmansa, eli sitä ei ole? Ongelma on olemassa vain silloin jos sitä ei itse myönnä?

Modernit alkkikset ovat kuulleet tuota myöntämis-juttua niin kauan, että osaavat kääntää asian hyödykseen. "ei minulla ole mitään ongelmaa, koska myönnän sen".

En nyt saa kaivettua asian pohjimmaista pointtia ylös- joten jätän tämän ajatelmani vähän keskeneräisenä ilmaan. Toivottavasti tajusitte edes vähän, mitä tällä ajoin takaa.

Ihanaa, kun tiedossa on kaksi nelipäiväistä työviikkoa. Saan pääsiäisenä ehkä Kiva-Tainan luokseni, ja sekin on ihanaa. Jos en saa, katon Lostia hulluna ja koitan olla potematta nelipäiväistä sunnuntai-angstia.

Mutta nyt akrobatioin itseni niska-peppu-asentoon ja vien salaa säkillisen wanhoja mappeja roskikseen. Oon niin pahis tänään.

Hyvää viikonalkua kaikille :)