Moi,

enää ei angstaa yhtään, onhan maanantai!

Eilen sunnuntai-angst kiusasi loppuun saakka. Otin siinä ihan loppumetreillä riehumalla hien pussilakanan ja peiton kanssa. Ei meinannut onnistua niinkään yksinkertainen homma kuin peiton änkeeminen lakanan sisään sitten niin millään. Sitä se s-a teettää.

Nythän mä hokasin!! Alan syyttämään sunnuntai-angstista kaikkea, kaikkia ja vaikka mitä aina! Viikonpäivästä viis, kaikki on sunnuntai-angstin syytä! Koska mua ei hormoonit riivaa, pms piinaa eikä _ne_ aiheuta kehossani mitään muutoksia, paitsi ehkä olen entistä ihanampi vain pms:n jyllätessä, niin nyt mullakin on joku juttu, jonka syyksi voin laittaa kaiken, eikä mun tarvi itse ottaa vastuuta mistään!! Elämästä tulee helppoa ja ihanaa! Hihihih.

Hei, kyllä minä tiedän, että joillekin naisille em. ajat kuusta aiheuttavat ihan oikeasti kärsimystä, piinaa, tuskaa, kipuja, mielialanvaihteluita, painonvaihteluita, hiustenlähtöä, turvotusta, kiukkua... Enkä halua mitenkään vähätellä ja pilkata heidän kärsimyksiään. MUTTA kun tiedän myös ihan kaveripiiristäni tyyppejä, jotka kuittaavat aina KAIKEN vaan sillä, että on se aika kuusta, niin kyllähän se vähän uskottavuutta syö, kun se aika kuusta on joka ikinen päivä!! Kantsii kyllä hankkia jotain apua, jos on se aika kuusta joka päivä. Niin.

Muuten ei kyl sit mitään erikoista ole tapahtunut. Paitsi että taidan olla vähän hullu, koska musta on ihan kivaa olla töissä??

Ei kai tässä sen kummempaa kuin että kivaa maanantaita vaan itse kullekin. :)