Mulla oli kauhu-aamu tänään! Siitä kerron teille ensin nyt.

Kun siinä aamukuuden aikaan lähdin hakemaan Hesaria postilaatikosta, seisoi musta raggarimme Taavi-kissa (2,5 vuotta)  ulko-oven takana ja halusi sisään. Noin viisi minuuttia tämän jälkeen keittiön ikkunalaudalle ilmestyi Leevi-kissamme, joka on 3,5 vuotias ja joka halusi myöskin sisään.

Minulla on tytär, jonka nimi on Aino ja joka on 17 v. Ja vävy, jonka nimi on Sami, ja joka on myös 17-vuotias.   Aino ja Sami tykkäävät nukkua huoneensa ovi kiinni ja ikkuna auki. Leevi-kissa taas vaistoaa suljetun oven alta viriävästä ilmavirrasta, että oven takana on maailma avoinna. Leevi osaa myös avata ovet.

Ja tämä Ainon avonainen ikkuna oli toiminut viime yönä porttina vapauteen. Ja eihän siinä mitään, kun kerta takaisinkin tulivat.. kunnes huomasin että missäs se on muuten Olavi??!! (Olavi on 10-kuinen kissa).

No siinähän se kauhumomentti juuri olikin- ei Olavia missään! Eli... samasta raosta lähtenyt vapauteen kuin isommatkin kollit.

Kävin tekemässä ulkona etsintäkierroksen saman tien. Olin pukeutunut tyylikkäisiin hajuverkkareihin, yöpaitaan, takkiin ja risoihin lenkkareihin. (hei vaan naapurit) ja kutsuin Olavia ja tarkkailin.. ei missään.

Olin jo valmis myöntämään kansainvälisen lintsauspäivän kaikille koululaisilleni, että he etsisivät ensi kertaa ulkona olevan Olavin.. Ja koska kysymys oli nimenomaan ensikerrasta, niin ei mitään käryäkään siitä että missä se saattaisi olla. Tuskin sillä on edes mitään suuntavaistoa- itsesuojeluvaistosta nyt puhumattakaan...

Koska taviselämämämme statussymboli- valkoinen lauta-aita pihallamme, on kovin korkea Olaville, niin jos se kanin ulkohäkkiä sun muita juttuja hyväksikäyttäen oli kerrankin päässyt aidan yli, niin takaisinpääsy ilman apuvälineitä tuskin onnistuisi, niinpä lähdin avaamaan porttia raolleen, josta Olavi sitten mahdollisesti voisi palautua kotopihaan... Kello oli tässä vaiheessa jo vähän vaille kahdeksan.

Juuri kun sain portin auki ja tsekkailin vielä ympärille, kuului ulkovarastosta MAU, ja se oli Olavi! Voi jälleennäkemisen riemua ! Ei se polo ollut sitten kai sen pidemmälle päässyt suureen maailmaan, koska oli ihan kuiva ja lämmin koko kissa.

Niin että tällänen kauhun aamu. Kieltämättä tämä kerronta vesittää hiukan kauhun tuntemuksiani, koska en osaa niitä kuvata. Mutta uskokaa nyt kun sanon että minua kauhistutti ajatus että pieni Olavini olisi jossain hukassa!

Tänä viikonloppuna asiaan tulee ihana korjaus. Elma-setä rakentaa sellaiset kissaverkot ikkunoihin! Aaah.

Sitten pakollinen Idols-raportti: Siis voi myääää-äääh. Askon lemmikkilammasta ei sitten saada kisasta ulos sitten niin millään. Tyttö voi olla kyllä ylpeä, että on tolla laulutaidolla finaalikolmikossa, sen sijaan Suomen äänestävän kansan pitäisi tästä samasta syystä olla häpeissään.

En voi myöskään käsittää nillitystä Arin lauluvalinnoista.  Eilen piti laulaa kilpailijoiden omien idoleiden piisejä. Kenelle olisi mennyt läpi, jos Ari olisi laulanut jotain humppaa ?  Myönnettäkööt, että kyllä muakin vähän kypsyttää tuo sen heviputki, mutta toisaalta.. muistelisin että Hanna Pakarainen ekassa Idolsissa lauloi joka hemmetin välissä Bryan Adamsia, eikä sillekään sanottu mitään. Voi toki olla että muistan väärin.

Kristianin pudotus oli yllätys tässä vaiheessa, kun Kristiinakin on vielä kehissä. Vaikkei Kride nyt mihinkään nappisuorituksiin olekaan yltänyt, niin verrattuna Kristiinaan niin...

Annan suomenkielen lausunta oli aika kummallista. "kun makeimman viinin anThaa.." Miksi ihminen, joka puhuu ihan sujuvaa suomea, kuulostaa suomea laulaessaan jotenkin kielipuoliselta?  Lisäksi se lauloi Apulannan piisin kertsin oktaavia liian matalalta. Se ois pitänyt laulaa korkeelta ja kovaa, oon sitä mieltä.

Päätän raporttini tähän.

Ihanaa kun on perjantai. Hyvää tätä päivää siis kaikille :)