Mojovaa maanantaita kaikille!

Olen iloinen kuin viiden pennin hevoinen ja villi kuin viipurin silli sun muuta eläimellistä. Ihan vaan siitä syystä, että tämä on tämän tammikuun vika maanantai ja kohta tämä paska tammikuu loppuu muutenkin.

Jaahans, nyt laitan väliotsikot peliin!

Elma poliisilaitoksella

Olin perjantaina sen tyttäreni kanssa, joka täyttää vajaan kahden viikon kuluttua 18 vuotta, jättämässä henkilötodistusanomusta hänelle. Onhan sillä voimassaoleva passi, mutta siinä on nolo ala-asteaikainen kuva, se on nolon iso se passi ja vielä nolon punainenkin.. Ajokortti on lompakossa vasta joskus keväämmäällä, joten henkkarit nyt sitten tähän saumaan on kova juttu. Koska täysi-ikä ja sen tuomat ja suomat sisäänpääsyt baareihin ja silleen, kyllä te tiedätte.

On näköjään aivan sama, onko alaikäinen lapsi henkilökortin hakuhetkellä viittä vaille täysi-ikäinen vai ei, tähänkin proseduuriin tarvittiin ISÄN LUPA ! Jota ei siis ollut, koska luultiin, että minä eli äiti riitän. En riittänyt!

Noh, nämä nykyiset henkilökortit ovat jotain hienoja sähköisiä läpyköitä, joilla pääsee matkustelemaankin sun muuta. Kai se isän lupa pitää sitten olla sen takia tai jotain. Kummallista silti vähän.

Elma saa nolon hihityskohtauksen

Tämän samaisen henkilötodiste-reissun jälkeen matkasimme tytön kans metrolla periferiaan. Minä olin ihan perjantaifiiliksissä, olihan perjantai!

Istuimme metron loossiin, jossa ikkunapaikoilla istui vastakkain kaksi tätiä. Kummallakin oli naamat niin nurinpäin että sain aivan hillittömän hihityskohtauksen. Onneksi en ollut yksin. Ne tädit oli >:C ja >:C - ilmeillä varustettuja kumpainenkin. Siinä sitten salaa aikuismaisesti imitoin näitä ilmeitä tyttärelleni, ja kohta me  hihitettiin duettona. Mitäs ilmeilivät tädit! Niitten vika!

Elma luuli hetken olevansa normaali

Minähän en koskaan ole potenut mitään "normaalia" vuodenaikaan, viikonpäivään tahi kuun asentoon liittyvää masennusta tai mitään. Olen joskus tuntenut itseni jopa vähän epänormaaliksi, kun mua ei vaan suostu oikein mikään hetkauttamaan. Ainakaan mitenkään mainittavasti.

Eilen Elma-setä nalkutti kahvinkeittimestä, kun se kusee allensa. Onhan se ällöttävää, kun kahvia valuu välillä keittimestä ulos väärästä kohtaa, ja välillä ei, ja koskaan ei oikein voi tietää, mikä on se tapahtumaketju, mikä kahvin saa valumaan väärästä kohden...

Jos jotain vihaan, inhoan ja ällöän on se kun mies NALKUTTAA! Tästä hyvästä tunsin, kuinka minuun iski samaan aikaan kaamosmasennus, joulustressi, sunnuntai-angsti, pms, härkäviikkovitutus, vaihdevuodet ja kevätväsymys.

Heitin koko kahvinkeittimen teatraalisesti roskikseen. Ja sen jälkeen kaikki äsken mainitut masennukset sun muut katosivat. Olisikohan tästä reseptisti em. oireilusta oikeasti kärsiville.... Heittäkää kahvinkeitin roskikseen niin helpottaa? No mulla se nyt ainakin toimi. (meillä oli varakeitin varastossa, muuten olisin tänä aamuna salaa kaivanut sen vuotavan loson takaisin roskiksesta).

Elma kuntoilee

Menin tänä aamuna tietoisesti väärään ratikkaan. Kun kaikki oikeat menivät nenän ja muidenkin ruumiinosien edestä, ja olin muutenkin vähän myöhemmin liikenteessä koska vein poliisilaitokselle sen isän luvan siihen henkkariin.

No kah, eräs työkaveri oli myös siellä samassa väärässä ratikassa! Sellanen kiva työkaveri! Sellanen tukkajumalamies! Hänen kanssaan sitten kävelin Aleksilta tänne sorvaamoon ja olipas kivaa aamukävellä. Vois ottaa tavaksikin ehkä. Tai sit ei :D

Ulkona paistaa aurinko ja elämä on kivaa.

Mukavaa viikkoa kaikille:)

Allaolevassa kuvassa on meidän Hilmapupu. Kuvannut Iida.