Sain tänään puhelun sorvaamoon.

Mun broidi on kuollut. Siinä meni sitten viimeinenkin synnyinperheeni jäsen. Viidestä olen jäljellä vain mä.


Sorvaamossa juttelin viestintuojan kanssa ihan rauhallisesti, analysoiden ja "fiksusti". Heti kun soitin asiasta Elma-sedälle aloin vollaamaan kuin hana. (hanat ei kyllä taida vollottaa, mutta tajusitte ehkäpä)

Nyt oon kotona ja ihan rauhallinen. 

sielu synkkä kuin eebenpuu
sanat kovia kuin norsunluu
kunnes jokin sisällä aavistaa
kuinka hopealanka katkeaa
(Mikko Kuustonen)