Koska olen hyvin ansioituneesti täten suoriutunut ensimmäisestä lomanjälkeisestä työpäivästäni, niin ois kiva jos joku tekis kunniakseni esim. aaltoja ja täyttäisi ja byrokratian rattaikossa läpikäyttäisi työhaluttomuuseläkepaperini. Kiitos.
Viime yö meni kylkeä kääntäessä ja huokaillessa. Mikähän piru siinäkin on, että sitä "pelkää nukkuvansa aamulla pommiin"? Ihan niinku esim. joku mä olisin niin saakelin tärkeessä työtehtävässä ja asemassa että maailma jotenkin keikahtaisi tai jopa kaatuisi, jos vaikka nukkuisinkin pommiin. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa luterilaista työmoraalia vai mitä?
En siis nukkunut pommiin ja selviydyin kaikista kriiseistäni, muistin siis esim. pukea vaatteet päälleni. Aamulla kävin pitkästä aikaa vaa'assa ja lukeman näkeminen aiheutti ilmeisesti jonkun adrenaliinijutun tai jonkun efedriini-glyseriini-liposomihomman niin että toimin uutterasti silkasta kauhusta. Kyllä kai sitä melkein kaikki lihoo ehkä joulun aikoina, mut silti. Siis hemmetti. Järkyttävää. Itseinhoittavaa.
Työpäivä oli ehkä sellainen orientoitumispäivä. En tehny paljon mitään, en vaan jotenkin pystynyt kykenemään.
Nyt siivoan! Koska jotain on tehtävä, muuten surkastun tai jotain. Tosin mun on vähän pakkorako siivota tosta varastosta kaikki joulukoristelajitelmat hyllyihin koska joku putkimies tulee huomenna putkea rassaamaan.
Joten ei täs sit muuta. Moi vaan kaikille.
Kommentit