Hei kaikille!

Minulla on helpottavia ja sen lisäksi huojentavia uutisia varmaan melkein kaikille teistä.

Sehän on ihan jo vanha selviö, että pesukone syö sukkia. Vanha selviö on myös se, että vaatteet kutistuvat mystisesti kaapeissaan. Vaikka tähän viimeksimainittuun vaatemysteeriin olisi niin ihanaa uskoa ja suorastaan kietoutua ajatukseen kaapissa itsekseen kutistuvista vaatteista, niin valitettavasti totuus tästäkin tarusta on paljastunut peiliin katsomalla..

Mutta kuulkaa! Minulla on tieteellinen todiste siitä, että vaatteet todellakin kutistuvat itsestään kaapissa, ja kaikki luulemukset siitä että vaatteet eivät mahdu päälle jostain niinkin tylsästä syystä kuin painonnoususta, on ihan kukkua.

Vai voitteko tälle kertomalleni asialle asettaa yhtään vastaväitettä, etteikö näin olisi?! Ette voi!  Nyt tarina, ja tämä alkaa ihan tosta lähipäivistä, eli hamalta 1950-luvulta! (tätä menoa kerron teille kohta siitä kuinka kirmailin dinosaurusten kanssa...)

50-luvulla olin toki vielä vain tuskainen jomotus isäni palleissa, mutta perheessäni otettiin jo silloin paljon valokuvia.

Meillä on kotona kuvia äidistäni ihanissa 50-luvun mekoissa. Äitini on niissä kuvissa ihan sellainen normaalin kokoinen nainen- ei siis mikään hyttysnainen tai hönkäämällä kumoon kaadettavaa mallia. Ei myöskään lihava, vaan ihan millä tahansa mittapuulla mitattuna- kuten silmillä- ihan sellainen vakiokokoinen nainen.

Meillä on kotona myös nämä kuvissa esiintyneet mekot. Joissa siis äitini on tämän edellä mainitun kokoinen. Ja nythän on niin käynyt, että mekot ovat kutistuneet kaapissa! Muistan kun kuopukseni jo vuosia sitten kokeili toista näistä mekoista, ja se oli silloin hänelle  sopiva! En edes muista, kuinka pieni kuopus oli vuosia sitten, kun ei se nyt 16-vuotiaanakaan mikään koolla pilattu ole (158cm ja jotain 42 kiloa tms.). Eli ei hätää, jos nyt sesongin vaihtuessa tulee taas harmistus vaatekaapissa kutistuvista vaatteista. Ei sille vaan mitään voi.

Muihin aiheisiin: olette ehkä jo kyllästyneet kaluhehkutukseeni, mutta kerta vielä pojat. Ja tytöt.

Sisustin eilen uuden vitriinini. Se on ihana <3 Voisin mennä vaikka vitriinini kanssa treffeille, ellei se olisi niin vaikeasti liikkeelle lähtevää sorttia.. (ja mistä huomaa että on perjantai ja kevät? no siitä, että nyt mielessäni siintää ympäri kyliä treffeillä säntäilevä vitriini, hoh hoijakkaa) .

Tänään alkaa lätkäkisat. Voihan huuto, mekastus, kisastudio ja kalja. Alla olevassa kuvassa kuitenkin selkänsä Salkkari-Sallalle kääntänyt kissa. (kuva Iidan).

Aurinkoista perjantaipäivää kaikille!