Helou.

Ai että kun tunnen taas itseni ikiwanhaksi kääpäksi. Aika usein oon viimeaikoina tuntenut.. Tällä kertaa  siksi, että ihmisten, joita olen pitänyt noin ikätovereinani, jälkikasvustot aloittivat ekan luokan tai eskarin... Ja minun vauvelini meni kymppiluokalle! 10!

Tämä tarkoittaa sitä, että kuopuksenikin on jo oppivelvollisuutensa suorittanut, ja että minä oon wanha! Tuskin sekään menee läpi, jos silmät kirkkaana väitän, että sain kuopukseni 11-vuotiaana? (koska tässä tapauksessa oisin saanut esikoiseni 6-vuotiaana... )

Tosin, tämä että pidän ihmisiä noin ikätovereinani johtuu vain siitä, että joskus kolmenkympin korvilla lopetin ikäerojen miettimisen eikä iällä ole mitään muutakaan merkitystä, ikä on vain numeroita ja muuta skeidaa ;)

Oli miten oli, huomasin yksi päivä miettiväni sitäkin, millaiset 50-vuotisjuhlat pidän sitten joskus vuosien päästä kun sellaiset ovat...

Tässä on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa: pidän sellaiset tosi perinteiset juhlat. Vastaanotan vieraita jakkupuku päällä, tukisukkahousut ja terveyskengät jaloissa ja vaaleansinistä luomiväriä silmissäni ja olen TOSI pettynyt jos sukulaisten kimppalahja ei ole l tasatunteja lyövä seinäkello ja kaveripiirin kimppalahja keinutuoli ja Katri Helenan - kokoelmalevy! Tarjolla on perinnetarjoiluja ja jos oikein villeiksi yllyn, tarjoan puoli lasillista punaviiniä lääkkeeksi ja pistän Katri Helenan lahjalevyn grammariin soimaan. Kunnes siinä kahdeksan maissa illalla laitan tekohampaani vesilasiin likoon ja käyn yöunille.

Toinen vaihtoehto on sit sellainen, että juhlat alkavat esim. lauantaina puoliltapäivin ja jatkuvat seuraavaan iltaan tai vaikka kauemminkin ja tarjolla on sammioittain skumppaa ja pyydän Elma-setää tuomaan kotiimme kunnon äänentoistolaitteen, peilipalloja ja värivaloja ja minä olen pukeutunut korkokenkiin ja chanel vitoseen.. Ja skumppaa sitten juodaan niin kauan kun lasi pysyy kädessä, ja sitten kun se ei pysy niin sitä kaadetaan jonkun vakaampikätisen toimesta suoraan suuhun...

No joo... Mutta siis oikeasti olen miettinyt asiaa. Olen! Jos päädyn tuohon jälkimmäiseen juhlintamuotoon, kutsun teidätkin kaikki jotka tätä luette juhliin mukaan!

Mutta niinkuin sanottu- niiden aika ei ole ihan vielä...

Imitoin eilen hyvää äitiä, ja lähdin näyttämään kuopukselleni missä se sen uusi koulu sijaitsee... Olen käynyt useamman kerran elämässäni Malmin sairaalassa, ja koulu on siinä aivan sen vieressä.. kymppiluokkia kun ei joka oksalla kasva, niin siksi se on siellä siis.

Jotenkin tohkeispäissäni (en onneksi sentään päissänipäissäni) onnistuin eksymään matkalla Vuosaari-Malmi (koska yritin imitoida myös linjan 78 bussireittiä, joka menee Vuosaaresta Malmin sairaalalle) ja löysin itseni Vantaalta ! Kyllä! Tämä on mahdollista. Niin että älkää nyt enää ihmetelkö, miksi olen navigaattorin suurkuluttaja.

Sitten kun löysin taas Helsinkiin, niin ajoin hätäpäissäni (onneksi en edelleenkään päissänipäissäni) Malmin sairaalan pihaan ambulanssin perässä..

Minulla on teille nyt joko ilo- tai suru-uutinen. En päivitä tätä blogia huomenna! Omg! Olen Heinolassa tiimipäivillä, missä teemme linjauksia ja suunnitelmia ja työohjelmia ja kaikkea _niin_ kivaa. Torstaina voi olla että olen kuollut kaiken suunnittelun ja strategiapalaveerauksen jälkeen, etten päivitä silloinkaan!

Katsoin tuossa Elman Juhlaviikot kalenteria, ja huomasin että yksi väliviikonloppu olisi ilman juhlaa, ja olin jo ihan että no voi hitsit. Mutta kah, tänään sekin viikonloppu täyttyi juhlamenolla kun sain kutsun synttäreille!

E-S on muuten niin kartalla.. tosin vaikka se tekisi mitä, niin on se enemmän kartalla kuin minä koittaessani päästä Vuosaaresta Malmille... E-Setä kertoi että hän on Helsingin Juhlaviikkojen puittessa perjantaina Senaatintorilla, kun sinne tulee jotain "isoja ranskalaisia eläimiä". Sit kun ihmettelin että onko se joku sirkusnorsujen katselmus vai mikä niin "eikun kai ne eläimet on ihmisiä".. Okei...

Kyse on tietenkin tästä:

Taiteiden yönä ranskalainen katuteatteriryhmä Plasticiens Volants muuntaa keskustan taivaan meriakvaarioksi. Suuret heliumtäytteiset hahmot etenevät kulkueena Esplanadilta Senaatintorille ja kertovat samalla merellisen tarinan. Kaupunkispektaakkelin järjestävät Helsingin juhlaviikot ja Helsingin Sanomat.

Minä alan nyt miettimään, kuinka moneen eri asentoon klemmariin saa väännettyä.