No mutta hei taaskin!
On se kivaa kun on kivaa. Ja mulla on, koska miten se ny meni- hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset ja hyvään saumaan nyt tuli nää ilmaishuvit mulle, koska olen henkilökohtaisessa talouskriisissä just tänään :D
Varmaan teille melkein kaikille on käynyt niin, että kun kerrotte jossain small talk-ympäristössä (esim. työpaikan kahvipöydässä) jotain juttua tai asiaa, niin eipä sitä kertomaansa asiaa tule välttämättä mitenkään kovin seikkaperäisesti pohjustettua ja taustatiedotettua. Ja varsinkin kun asia on itselle ihan tuttu ja tylsä ja arkinen, niin vielä vähemmissä määrin sitä ei tajua, että asia ei välttämättä aukene kuulijakunnalle ihan kristallinkirkkaana.
Ja tämä minun tässä tapahtuva pohjustukseni on kyllä niin vaikeaselkoinen, että käynpä tästä reippain askelin suoraan asiaan:
Puhelimme tuolla kahvin äärellä niitä näitä, ja pääsimmekin sitten ah! lempiaiheeseeni siivoamiseen ja sotkemiseen, siivottomuuteen ja siisteyteen ja kaikkeen siihen liittyvään.
Sitten kerroin, että minulle on tullut paha tapa heittää kaikki vaatteet päältäni meidän makkarin lattialle, mutta tämä johtuu vain siitä kun mulla ei oo yöpöytää.
Uskotteko, että kaikki katsoi minua aikalailla ruotsiksi, kun he kelasivat järjestötyöläispäissään (mutta muuten kyllä selvin päin) että on tolla Elmalla sitten kumma tapa, jos se tunkisi vaatteensa yöpöydän laatikkoon, jos sellaisen omistaisi.
Siinä minä sitten tajusin, että ne ajattelee että mulla ois kumma tapa jos ois yöpöydän laatikko, ja näin mielessäni itseni tunkemassa t-paitojani, mekkojani, farkkujani, verkkareitani jne. sinne postimerkinkokoiseen laatikkoon ja räjähdin nk. huutonauruun niin, että hyvä ettei kahvit pyrskähdelleet pitkin konttoria.
No tässä vaiheessahan nämä työtoverini katsoivat minua sekä ruotsiksi että kieroon, mutta onneksi he ovat tottuneet siihen että multa saattaa päästä paitsi nauru, niin myös huutonauru, melkein koska vaan ja yleensä vielä ihan varoittamatta.
Eiväthän ne voineet tajuta, että tuoli, jolle aiemmin kasasin nätisti vaatteeni toimittaa nyttemmin edesmenneen yöpöydän virkaa. Ja yöpöydällä on tietenkin yöpöytätavaroita, eivätkä vaatteet ole sellaisia. Ja siinä me sit huutonaurettiin kaikki muut paitsi yks, jolla ei riitä sähköt ihan vintille saakka. Ilmeisemmin se nauraa tuolla nyt, kun tilanne on jo ohi ja tämä asia on saavuttanut hänen tietoisuutensa tason, mutta eihän se ny mitään!
Tänään olen em. naurun lisäksi mm. lounastanut sukulaisieni kanssa sorvaamon ruokalassa ja yrittänyt saada exceliä ja wordia puhumaan keskenään, yäk!
Ihanaa kesäkuuta vieläkin!
Kommentit