Tasan ei käy valittamisen lahjat.

Kun muualla yökitään ja nillitetään (okei, ihan aiheestakin) luonnossa vellovasta koiranpaskasta, niin mä olen loitsinut ja hokenut mantraa "älä tule paha kakka tule hyvä kakka" -turhaan.

Aamulla keittiön pöydällä odotti  kirje tyttäreltäni. Sen ydinsanoma oli tämä: Äiti, älä mee töihin tänään. Meidän pitää viedä koira eläinlääkäriin, sillä on varmaan se ja tää ja tuskaisa olo....

Minä kyllä olen töissä, koska pidimme kriisipalaverin aamulla. Hain automaatista taksirahan, passitin yhden tyttäristä lintsaamaan koulusta, jotta se voi olla toisen mukana kaikissa eläinlääkärireissuun liittyvissä jännittävissä kuvioissa.

Onneksi on omatoimiset lapset ja kekseliäs äiti. Minä en tätä paprujenpyöritystä pidä minään maailmantärkeimpänä juttuna, jopa koiran kakkaongelmat ajavat kirkkaasti ohi, mutta kun tämä nyt sattuu olemaan elämää suurempien työasioiden viikko, niin päädyimme kuitenkin kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.

Töissä on ärsyttävän hektisen hermostuttavan kiihkeää. Asioilla on yleensä vaan sotkeentua, mitä monempi kokki on säätämässä. Mä koitan olla vaan kuulinhuljakas ja toimia omaan tahtiini, muiden kotkotuksista välittämättä.

Ei mulla nyt sit muuta.