Tässä on nyt viimeiset kuusi ja puoli tuntia aikaa syödä niin paljon kun sielu sietää ja maha vetää. Sit se alkaa- virallinen laihtari.

Tiedättekö, mun on _pakko_ kertoa täällä siitä, koska näin en voi ehkä ihan niin helposti retkahtaa, jos te tsempitätte mukana. Tarvin teitä!

Tulostin Finelistä  printin, ja otan sen mukaani kauppaan. Ainut vaan että meinasin saada paskahalvauksen muutamista ruoka-aineista, kuten kanista:/ Minähän en pupuja syö, vaikka niissä ois miinusmerkki edessä hiilareiden kohdalla. Ei tämä nyt sentään niin hikipinko-asteella tämäkään ole.

Aamulla otan lähtöpainon- sen jälkeen astun vaa'alle tasan viikon päästä. Tämä siksi, koska tunnen itseni niin hyvin, että jos en parissa päivässä oo heti laihtunut ihan hitosti, niin menetän intoni koko asiaan.

Treffasin pojan metroasemalla ja käytiin Hesessä peijaisissa. Musta tuntuu, että mulla ei edes tule mitään hampurilaisia sun muita ikävä. Tai sitten mä olen hyvä itseni psyykkaaja:D

Nyt kaikki ihanat ahvenet, ankeriaat ja hirvet- tulen teitä ostamaan huomista varten. (ja suklaat, jätskit ja muut herkut, teitäkin tulen ostamaan viimeistä kertaa näillä näkymin).

Heleijaa, kaikkeen sitä ihminen ryhtyy.