Täällä taas sorvaamossa. Koitan täysin palkein nauttia ihanasta, sateisesta tiistaista, mutta vähän on hakusessa vielä kaik ihanuus. Mut pikkuhiljaa..

Mietin, että onko minussa jotain perustavaa laatua oleva vika, kun inhoan niin ylikaiken yhtä ämmää täältä työpaikaltani, vaikkei hän ole tehnyt minulle mitään pahaa?

Kyseessä ei ole "talon omaa väkeä" vaan tämä henkilö on muualta tullut ja tekee yhtä hommaa mikä trendikkäästi ulkoistettiin. Mutta täällä meidän tiloissa kuitenkin.

Olenko mä niin saakelin sisäsiittoinen, että en kestä muualta tulleita (en olisi itse halukas lainkaan ajattelemaan niin) vai voiko vaan joku ihminen kertakaikkiaan saada aikaan inhon tunteen ihan vaan tyylinsä takia?

Tämä nainen on jotenkin jämähtänyt 80-luvulle, niin vaatteidensa kuin puhetapansakin puolesta. En tosin tarkkaan muista, miten 80-luvulla puhuttiin, mutta mielestäni englannin sotkeminen suomen kieleen teki silloin tuloaan. Tämä puhuu silleen, ja se  ärsyttää minua.

Tuli tuosta mieleen, että jollain vuosikymmenellä oli suurta huutoa pitää takataskussa sellaista isoa, pitkä- ja litteävartista muovikampaa, jonka varsiosa piti asettaa mahdollisimman näkyviin. Oi, niitä oli monia värejä ja meillä on vieläkin kotona noilta ajoilta säilyneenä ihana oranssi kampa.  

Heräsin yöllä kolmelta mielettömään säikähdykseen. Olin nähnyt unta, että mieheni oli tuupertunut saunaan.  Se ei ollut mun vieressä ja olin siis ihan varma että se _on_ tuupertunut saunaan. No se oli nukahtanut toisaalle, ei siis vaaraa. Mutta ottaa pattiin tää, kun olen yleensä hyvän nukkumisen ylipapitar suunnilleen, niin nyt yöt ovat ihan katkonaisen perssiillään. Vaikken ees yskisi, niin heräilen joka hiton välissä. Inhaa.

Nyt minä menen haistelemaan sateen raikastamaa Kaivopuistolaisilmaa (yskäni kiittää) ja sitten koitan vaikka sorvata jotain hienoja magenta-juttuja.