Tämänvuotinen wappu on syöty, juotu ja naitu päätökseen. Ja hyvä niin, ei noita pakkojuhlia jaksa.

Mutta nyt sitten pyytäisin teidän, arvon kanssabloggaajani, mielipiteenne siitä, että miten te suhtaudutte kutsumattomiin vieraisiin?

Otatteko kutsumattomat vieraat avosylin vastaan, suhtaudutteko heihin penseästi, jätättekö oven avaamatta kokonaan vai keksittekö jonkun tekosyyn päästäksenne niistä eroon vai päästättekö vieraat sisään mutta teette omia hommianne ihan vaan koska ettehän te niitä vieraita ole pyytäneet tulemaan. Että mitäs tulivat moukat? Vai riippuuko suhtautumisenne siitä, kuka tai ketä ne kutsumattomat on?

Meillä oli eilen vieraita vappulounaalla. Kun ruuat oli syöty ja vierailu oli siirtynyt sellaiselle seurustelutasolle, soi ovikello.

Ovella seisoi yksi ventovieras lapsi, toinen vähän tutumpi lapsi ja tämän kylähullu äiti, joka aina toisinaan änkeää meille kutsumatta (häntä kun ei ikinä kutsuta virallisesti).

Tämä nainen on oikeasti hullu. Minä kyllä pidän hulluista ihmisistä, hulluhan saa olla mutta kun tämä on kaikenlisäksi myös tyhmä. Ja patologinen valehtelija. Olen joskus kertonutkin hänen "huimista seikkailuistaan" vanhassa blogissani, siellä Mutsijäljitteessä, joka kaiketi elää vielä mitenkuten.

Niin, nämä huimat seikkailut ovat siis palturia alusta loppuun. Ja muutenkin- ei sitä vaan kaikista ihmisistä pidä vaikka mikä ois.

Minä en osaa näytellä, että pidän jostain. Joissain tilanteissa kykenen kyllä peittämään sen, että inhoan jotakuta, mutta tämän naisen kohdalla en edes halua rasittaa itseäni näyttelemällä mitään sellaista, mitä oikeasti en tunne.

Minusta minulla on oikeus suhtautua välinpitämättömästi ihmiseen, jota en ole pyytänyt luokseni kylään. Olenko ihan väärässä, moukka ja huonokäytöksinen turjake siis?

Lisäinhoa tähän eiliseen vierailuun toi, että toinen niistä kakruista kiusasi meidän koiraa. Ajoi sitä muristen takaa pihalla niin, että koira oli ihan hädissään. Mrrr.

Mieheni oli eilen sitten ainoa, joka jotenkuten yritti viihdyttää tätä kylistä, me muut liukenimme "säätämään dvd-soittimen asetuksia" toisaalle. Muahah.

Mun mies on aina niin raivostuttavan kiva kaikille. Ei siis ihme, etät kylis onkin hiukan ihastunut miekkoseeni. Ja juu, en inhoa häntä siksi, että kokisin hänet jotenkin potentiaalisena uhkana.

Niin siis että pointtini oli se, että oonko mä ihan kauhea?

Sen vielä sanon, että mun ei tulisi ikinä kyllä mieleenkään mennä kenenkään luokse yllättäen ja kutsumatta. 

No sit vielä sellanen asia, että meidän nuorempi kissa on kotiarestissa. Se oli taas viety pieneläinklinikan löytöeläinosastolle. Hyvähän se on, että kanssa-asujat pitää vapaana kulkevista lemmikeistä huolta, mutta kun osaa se kotiinkin tulla. Ihan tosta nurkilta oli poimittu ja viety. Nyt sillä on sitten toisen kissan nimilaatta kaulapannassa kiinni, sitä omaa kun ei ole vielä kuulunut.

Täällä sorvaamossa on hiljaista kun huopatossutehtaassa. Onks nyt varmasti maanantai?