Koska olen hyvin kuuliainen ja tottelevainen täti, jäin sekä Kalen, että Tsun kehoituksesta kotiin.

Vakavasti puhuttuna, en yhtään turhaan. En kuitenkaan jaksa enää jaaritella tarkkoja yksityiskohtia tuntemuksistani, kyllä te tiedätte miltä räkiksessä tuntuu ja se siitä.

Sen verran vaan vielä mainitsen, että aion _vaatia_ tänään lääkärisedältä, joka vaihtuikin tässä matkan varrella lääkäritädiksi, jotain tehodroppia yskään, ja se älkööt olko Toclasea! Olen lähes varma, että lääkäreillä on joku myynninedistämisdiili Toclasea valmistavan lääketehtaan kanssa, ja he tyrkyttävät sitä vaivaan kuin vaivaan. Ihme etten ole tähän käsivauriooni saanut lääkkeeksi Toclasea. Vielä varmaan sekin päivä joskus koittaa!

Aloin tässä toteuttamaan villiä unelmaani ja mankeloimaan lakanoita. Mietin myös samalla, että mikähän siinäkin on, että meillä kun penskat itse vaihtavat petivaatteensa kuka milloinkin, eikä taloutemme kaikkien sänkyjen petivaatteet koskaan samaan aikaan ole pesussa- että miksi niitä mankeloitavia aina kerää koriin niin kauan, että kori ei enää riitä ja sitten manklattavaa riittää lähes tuomiopäivään saakka ja takaisin?

Miten helppoa olisi kuivurista napata satunnainen pussilakana tahi tavislakana ja mankeloida se samantien pois kuleksimasta? Missä piileksii tietynlainen boheemi pikkutarkkuuteni tässä kohtaa?

Niin, ja huolestuneille tiedoksi- minulla on oma kehittämäni tyyli selviytyä yksin lakanoiden mankeloinnista, eikä se rasita elimistöäni millään muotoa. Eli tästä ei seuraa vakavia terveydellisiä komplikaatioita, vaikka muuten vähän toistaitoinen olenkin.