Elän jännittäviä aikoja itseni kanssa. En osaa päättää, alkaisinko (pallo)kalsarikännäämään kotona vai pysyisinkö raivostuttavan raittiina.

PK-kännäilyn materiaalia olisi kotona pilvin pimein. Jos päädyn raivoraitistelemaan, niin katselen luultavammin telkkaria.

Oli aika haipakkainen työviikko takana, josta alkuviikon oli vielä ihan räytynyt toipilas. Nyt olis aika palkita itsensä- mutta millä keinoin?

Kalsonkikänät, raitistelu, känni, raitis, känniraitis, raitiskännni.....

Lasagne on uunissa. Ehkä sitä nautittuani osaan jo tämän vaikean päätöksen tehdä.

Minä oon aina yhdistänyt alkoholilla läträämisen sosiaalisiin tilanteisiin. Vaikka mulla ois residenssimme länsisiipi täynnä viinaa muttei ketään kenen kanssa sitä juoda, jätän juomatta. Ikinä en yksin naukkaile mitään, jotain baariinlähtöstimulanttia lukuunottamatta.

Nyt on mies kotona. Oishan siinä sitä sosialismia tietty.

Noh, menen syömään ja kerron jännittävän pattitilanteeni käänteistä myöhemmin. Hasta la vista, beibet.