Nettiyhteys- ja kaikki muutkin netittömät yhteydet- oli tänäänkin vielä poikki sorvaamossa. Tämä tarkoitti sitä, että mitään ei tapahtunut koko päivänä mihinkään suuntaan. Luin kirjaa työpöytäni ääressä muina naisina.

Aatelkaa, kaikesta sitä palkkaa maksetaan. Mutta kun pöytä ja muutkin paikat oli sataan kertaan puleerattu ja järkätty, ja läsnäolopakko kuitenkin oli, niin jotenkinhan sekin aika piti saada kulumaan.

Huomasin, että olen allerginen sanonnalle "olemme niin haavoittuvaisia". Kuulin sitä tänään yliannoksen. Haavoittuvaisia joopa hyvinkin niin. Huoh.

Alan kohta puleeraamaan tätä kotisorvaamoa. Minä olen kuin olenkin energikkäämpi kun hiilareiden sulattelu ei vie kaikkea energiaani. Aivan sama johtuuko edes siitä, ainahan sitä voi kaikkea itselleen uskotella.

Niin, olin itseasiassa hakemassa keittiöpyyhettä, mutta kun en meinaa saada sormiani irti tästä uudesta koneesta. Ja näppiksestä- aaah mikä äänetön herkkis vanhaan taottavaan mökätoosaan verrattuna!

Minä menen nyt. Menkää tekin! Hyvää viikonlopun alkua kaikille tasapuolisesti:)