Oloni alkaa olla hälyyttävästi parempi! Ja minä kun menin nettiajanvarauksella tilaamaan lääkärillekin ajan hätäpäissäni, ja se on huomenna kello 14.

Vanha viidakon sanontahan kuuluu, että jos ei sauna, terva ja viina.. no koska en elä viidakossa, vaan ennemminkin pellossa, niin mukautin sanontaa ja koksasin saunaa, bloggaamista ja tukanvärjäystä. Tais vähän jeesata, sano.

Tosin, ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa (ja mitähän tämäkin niinku oikeasti tarkoittaa?). Yöthän tässä ovat niitä rankimpia olleet, enkä nyt tietenkään tarkoita, että ne ois ollut silleen rankkoja, kunhan nyt vaan huulet turpeina olen kuorsannut hereilläkin ja kaikkea sellasta inhaketta.

Vanha työmoralisti minussa ohjaa kättäni asentamaan kännykkään herätyksen kukonlaulun aikaan, toisaalta taas reiluuden edustaja kehoittaa etten tekisi niin. Reiluuden siis siinä mielessä, että onhan se nyt kovin epäreilua, kun koko viikonloppu meni potiessa, pitäisihän sille joku revanssi saada.

Uhh, päätäni alkaa taas hiukan kivistämään. Olen myöntynyt lipittämään pari mukillista saletisti hottia Panadol Hottia. Voi kiesus että voi olla pahaa tököttiä se, mutta ah niin kovin elvyttävää. Siinä on jotain mentholihärdelliä mukana, ja kun on leveäsuinen muki, niin nokkahan siellä eteerisissä höyryissä mukin sisällä aukenee kuin varkain. Enkä nyt sivistynyttä näyttelevänä viitsi mainita mahdollisista makulisistä, mitä aukeavasta nenästä tähän tököttiin saattaa lorahtaa.

Tulipas taas tänään todennettua se, että maailma on pieni ja Suomi vielä pienempi paikka. Olen melko varma, että alkoi kenen tahansa, ja tarkoitan tosiaan että kenen tahansa vaikka bloggaajan kanssa juttelemaan, niin jonkun mutkan kautta löytyy joku yhteinen tuttu, sukulainen, koulukaveri, työkaveri tai edes joku mestapaikka. Niinku esim. Liisankadun Pikkolo ja sen läheisyydessä sijaitseva koulu. Ja Vieno Ohvo.. mmh.

Tämä Suomen pienuus todentui myös siten, että mieheni yks työkaveri seurustelee entisen sukulaiseni siskon kanssa, joten tämä työkaverikin on siis tavallaan meidän entinen sukulainen! Ooo-on, jos ei pidä tiukasti kiinni sukulaismääritelmästä.

Joskus nämä "sukulaisuudet" ovat niin kovin vaikeasti selitettävissä, että pitäisi tehdä vuokaavio. Kuten siitä, kuinka eräs työkaverini on minulle sukua. Hänhän on, koskapa hänen tyttärensä on naimisissa veljenpoikani ex-vaimon veljen kanssa eli toisinsanoen, tämän työkaverin lapsenlapsi on minun lasteni serkun pojan serkku. Ei tuon läheisemmäksi voi siis sukulaisuus tulla! Voiko muka? Huijaatte!

Mitähän hitsiä tekisin aamun kanssa.. lähdenkö marttyyrina töihin räkä naamalla valuen, pää tohjona, kurkku käheenä ja pissat melkein housussa jatkuvasta köhimisestä? Vai jäänkö sulokkaana venyttelemään alatilaihtuvia ruumiinosiani petiin ja soitan vaan pomolleni ja sanon että sori, ei pysty kykenemään nyt? Kertokaa te se minulle, tosin ootte kuitenkin kaikki jo nukkumassa, mutta kertokaa silti. Myös jälkikerronnat otetaan huomioon!

Luen aika mielenkiintoista kirjaa. Ainoa mikä siinä ei ole hyvää on se, että siinä ei ole sitten niin pätkän vertaa huumoria. Yleensä vaikka missä kuin kauheassa jännitysjutussa on huumori piilotettu ovelasti sekaan, mutta tässä sitä ei kyllä ole. Eipähän ainakaan oo huutonaurun retkahtamisen myötä housuunpissausvaaraa.

Eilen muuten hokasin, että kananmunaa täynnä oleva suu kera mehevän aivastuksen, saa aikaan melkoisen kananmuna-sirpalepommikatastrofin. Onneksi on koiria! Jälkeäkään ei ympäri olohuonetta sinkoilevista kananmunanrämmäleistä jäänyt jäljelle. Hyvä koirat!