Oloni on kuin Tenavien Epulla. Olen riippuvainen isosta kankaisesta rievusta, jota myös nenäliinaksi kutsutaan.

Kuljetan sitä mukanani kaikkialle, ja äsken se oli hetken kadoksissa ja minä melkein paniikissa.

En voi muuten käsittää, että näinkin monen elämäni flunssan aikana vasta nyt tajusin kangasnenäliinan ihanuuden! Nyt ei loju käytettyjä paperituppoja kaikkialla, jotka vielä jonkun lemmikin toimesta yleensä löytyy pienenä silppuna jostain. Nenän alusiho ei ole niin helakan punainen ja kipeä, kiitos pehmeän rievun. Mulla ikinä mitään pehmeitä Nessu-nenäliinoja ole, talouspaperia mä olen käyttänyt ja se ei ihan pehmeetä ees ole.

Soitin töihin ja ilmoitin etten tule vielä huomennakaan. Olo on sen verran vähemmän huljakas, että sairastetaan nyt sitten oikein kunnolla.

Se mikä tässä vaan ärsyttää on se, että mä en näköjään oikein kykene kunnolla relaamaan. En siis ole ihan tarpeeksi sairas, jotta pysyttelisin vaan kirjan ja rievun kanssa sängyssäni, vaan kaikenlaista pientä yritän nytkin täällä nysvätä. Aloin järjestelemään vaatekoreja, mutta tuskanhikihän siinä vaan tuli.