Eilinen päiväni oli niin sikatylsä kuin vain sikatylsä päivä voi olla. Se ehkä jotenkin heijastuu juttujeni valtaisasta älyllisestä tasosta- vaikka eipä silti. Samaa luokkaa nämä taitavat olla, oli mulla tylsää tahi ei.

Mutta nyt elän jännittävän kutkan aikaa! Eilisen tylsyyden syy oli se, ettei Kiva-Taina päässytkään tulemaan luokseni, koska lapsensa sairastui mahatautiin. Myöhään illalla tuli sitten viesti, että hyvinkin varmaan tänään tulevat, ja nyt on kutka kun en tiiä miten asian laita on!

Siivosin pihalta kaikki koiranpennun suolestamat pehmolelut. Sellaisia kivoja vanutuppoja ja tauhkaa piha täynnänsä. Meinasin myös saada sydärin. Keskellä pihaa lojui päätön hiiri. Onneksi uhrin häntä paljasti, että kyseessä olikin kissanlelu, eikä mikään oikea entinen elävä.

Tautitilanne on muuttunut yöaikaan aktiiviseksi. Heräsin viime yönä noin tuhatseitsemänkymmentä kertaa yskimään. Sellaisia kolmen yskäyksen sarjoja tuli aika monta. Muuten tämä nyt on sellaista kuin mitä vanhentuneessa flunssassa yleensäkin, voisi hankkia jonkun viemäri-imurin että sais paikat tyhjiksi ja hengityksen soljuvaksi, mutta eipä siitä nyt enempiä, kyllä te tiedätte.

Eilinen huipputylsyyteni huipentui älyttömään telkkarin toljottamiseen. Mitähän hitonhauskaa siinä feikkiavioparijuttuhommassa on? Kolmosen joku viihdehomma, missä muka mennään naimisiin ja vanhempien sun muiden pitäisi kans uskoa että tytär on naimassa koomisen hupsun, ja jos näin käy, fyffee tulee ovista ja ikkunoista.

Mä olen sen verran vanhanaikainen inehmo, että tollaset feikkiavioliitot ei mua kauheesti jaksa naurattaa. Siinä tehdään vähän kummallisesta asiasta mun mielestä pilaa. Avioliitto on vakava asia!

Kohta varmaan keksitään joku älyhauska reality-sarja, jossa ihmisten pitää näytellä hullua, juoppoa, vammaista, dementikkoa ja pyromaania, ja sit kaikkien pitää niinku uskoo niitä ja plah.

Noh, sitten katoin läskien painonpudotuskamppailua. En oikein osaa sanoa siitä mitään, mutta hitsi vie, tietenkin sellainen, jonka elopaino on vähäisempi, myös pudottaa painoa vähemmän viikossa, vai kuinka pitkä aika siinä lie oli niiden punnitusten välillä.

Arto Melleri on sit kuollut. En edes hyvällä mielikuvituksella voi sanoa, että kyseessä olisi millään muotoa ollut kaverini tai edes tuttuni, mutta olen kerran joskus aikoja sitten juonut hänen kanssaan kaljaa Käpy-Grillissä.

Kiva-Taina soitti! Hän tulee nuorimmaisensa kanssa, on jo tulossa! Nyt täällä on riehakas täti ja iloinen mun kuopus!

Hasta la vista, beibeh!

ps.Ainailona, nou hätä. Mielikuvituksessani sun koti on sipisiisti! Älä ressaa;)