Minulle voi ja saa nyt lähettää kaikenlaisia kunniamerkkejä, kultaisia megafoneja ja erikoiskuukkeleita, Suomen ruskean reiän ritarikunnan varastonsiivousmitaleita, Pepe Willbergin näköispatsaita (rokonarpia unohtamatta) ja kunniaa, mainetta, suudelmia, neekerinpusuja, toimintatonneja, hierojia, gigoloita, salarakkaita, jäätelöannoksia... kaikkea.

Koska tämä the Varasto on nyt siivottu! Kokonaan ja täysin! Samaten nämä viereiset huoneet varaston läheisyydestä, joista muodostui eräänlaisia välivarastoja. Kaikki siivottu on!

Minua on luonnehdittu oksymoronisesti pikkutarkaksi boheemiksi. Itse kyllä luonnehtisin, että mulla on boheemis-pedanttinen jakomielimieli, eli boheemivaiheessa päästän kaiken rappeutumaan ja kaaostumaan, ja pedanttisessa pikkutarkkisvaiheessa korjaan boheemikauteni tuhot.

Nyt sattui kohdalle pikkutarkka kausi, joka ilmenee mm. siten, että en ole ihan täysin tyytyväinen varaston siisteyteen. Siellä on niin paljon kamaa, jotka käsittääkseni kuuluisivat kaatopaikalle, mutten minä niitä uskaltanut heittää pois. Miehen selvitettäväksi jää, tarvitaanko me neljää käyttämätöntä tietokoneen näyttöä, kuutta näppistä, kolmea keskusyksikköä, kahta isoa muovilaatikollista tietokoneen sisuksia... Mitähän ihmeen tietokoneen osia on sellaiset kummalliset hihnat? Niitäkin on kilometrittäin tuolla. Ja mitä kaikkea.

Laitan kuvamateriaalia esille sitten kun jaksan kävellä yläkertaan hakemaan kameraa, eli varmaankin huomenna. No jos pikkutarkkoja ollaan tässäkin asiassa, niin tänään, koska nyt on jo lauantai.

Olenkin nyt aivan liiallisessa energeenitilassa vaikka kello on jo monta ja vähän päälle. Mut ei se mitään, huomenna pidän yhden Elman pileet varastossa. Tanssin galgarylaista hyppysottiisia villinä ja silleen.

Kyllä nyt on kuulkaa huojentunut olo. Seuraavaksi kierrätän siivousmeemiä... äh.