Mun aivoparkani eivät ole vielä asettuneet kesämeininkiin, ja eivät ennenkaikkea lasten lomameininkiin.

Minun on vaikea tottua siihen, että kotona on hiljaista, kun nytkin kuopus serkkuineen on rakentamassa ulkona etanoiden "viettelysten saarta" (kas kun tuolla yhdellä hiekkatiellä on etanoita iljettäviä määriä), esikoinen hengaa jossain, toka nuorin hengaa jossain, mies hengaa ens torstaihin saakka Helsingin ja Turun väliä eestaas (johtuen niiden joidenkin karvaisten setien Helsingin ja Turun keikoista).

Kotona olen vain minä ja yksi tytär, joka touhuaa omiaan. Minäkin oon koko päivän suunnitellut jotain omaa touhuumista, mutta kaikki hienot projektisuunnitelmani ovat tyssänneet siihen suunnitelma-asteelle. Pitäisi palkata vissiin joku personal konsultti, joka saattaisi kaikki suunnitelmani toteutusvaiheeseen saakka.

Mutta nytpä kerron teille yhden asian. Tai ehkä tässä vahingossa tulee montakin asiaa.

Minä _en_ ole sellainen ihminen, joka ajattelisin avioerossa isälle jääneiden lasten äidin olevan jotenkin huono äiti, läpeensä paha surkimus ja mitä kaikkea. Suurin osa kuulemma niin kuitenkin vieläkin ajattelee.

Kyllä minä tajuan sen, että asiaan voi vaikuttaa sen kiljoona seikkaa, eikä niistä yksikään välttämättä johdu äidin huonoudesta tahi hyvyydestä.

Mutta nyt! Lastemme serkut jäivät avioerossa äidille, mutta kuunvaihteessa huoltajuus ja kokopäivä-isyys koittaa lasten isälle, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tämä ko. äiti kun sattuu olemaan oikeasti sellainen huono äiti. Minä tunnen hänet, ja tiedän enemmän kuin hän tietää minun tietävän. Olen iloinen, että asiat monen vuoden vänkäämisen jälkeen päätyivät tähän. Niin iloinen.

Tällä äidillä kun ei ole lapsilleen antaa muuta kuin hyviä selityksiä (katokku äiti on nyt niin stressaantunut, että äiti käy nyt juomassa ihan vaan pari kaljaa... palatakseen yöllä parinkymmenen kaljan jälkeen kotiin), epävarmuutta ja hunninkoa.

Tuollaisen asian siis kerroin.

Eilen pohdittiin oikein urakalla sellaista seikkaa, että mikä tai mitkä asiat saavat suuttumuksen pintaan, jos kyse on omasta älystä ja muiden suhtautumisesta siihen.

Minua on aina pistänyt vihaksi sellaiset ihmiset, jotka selittävät asioita rautalangasta vääntäen, ikäänkuin minun ymmärryksessäni olisi jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Mutta kaikista pahimmaksi nousi kuitenkin se, että jos ihmiset jonkun asian kerrottuaan lopuksi vielä varmentavat sanomisensa kertomalla että "se oli sitten vitsi hei."

Tuossa jo laitetaan sekä huumorin, että hoksottimien tila kyseenalaiseksi, ja se on ärsyttävää. Ettäs tiiätte ;) Täällä, kirjoitetussa tekstissä, on joskus pakko tarkentaa, että joku kerrottu asia on vitsiksi tarkoitettu, ei siis mitään tosielämää. Tarkennukset eivät siis ole lukijoitteni hoksaavaisuuden aliarvioimista, vaan pelkästään sitä, että ettehän te kuitenkaan minua niin hyvin tunne ja varsinkin kun kirjoitetusta tekstistä puuttuu puheviestinnän eleet ja ilmeet ja äänenpainot. Niin siksi.

Ja koska tämä(kin) postaus on taas kovinkin pomppivaa, niin siirryn sitten sujuvasti aiheeseen tyttären rippijuhlat. Ne ovat lokakuussa. Mutta tytär jo kovasti niitä suunnittelee.

Eilen hän kertoi, että _ei_ halua mitään perinteistä tarjoilua juhliinsa, kuten ei voileipäkakkua. Se on kuulemma tylsyyden huipputarjoiltava, ja sitä on aina kaikissa juhlissa, oli sitten kyse häistä tai hautajaisista, ristiäisistä, rippiäisistä tai lakkiaisista.

Okei, ei siis sitä. Sopii mulle.

Sitten hän kertoi, että käytetään vaan kaikkia noita erilaisia kahvikuppeja mitä meillä on puol tusinaa sitä ja puol tusinaa tätä ja vajaa tusina jotain ja silleen. Äitin perintöä melkein kaikki. Tytär oli sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä vuokrata astiavuokraamosta astioita, kun kotonakin niitä on. Olkootkin että ei siis samanlaisia.

Okei, käytetään siis kaikenlaisia astioita, sekin sopii mulle.

Jos tytär vielä ehdottaa, että ei sitten siivota edes niihin juhliin, niin se ei sitten enää sovikkaan mulle, näiden kahden asian kanssa on jo vähän sulattelemista- varsinkin noiden astioiden.

Nyt mä kuitenkin taidan alkaa jotain tekemään, ettei mene tämä energinen olo ihan hukkaan.