Minä olen ja elän nyt juuri sellaisessa tilanteessa, joka vielä muutamia vuosia sitten tuntui kaukaisissa haavekuvissa onnen täyttymykseltä, täydelliseltä vapaudelta, kertakaikkisen fantastiselta, oikein tosissaan odotettavalta asialta..

Elikkä, voin tehdä lomallani ihan mitä vain, todella ihan mitä vain!

Lapset ovat lentäneet pesästä- ei nyt toki lopullisesti vielä- mutta nyt jo tuntuu ihan kauhealta! Mulla kun on jo sen verran isot ja itsenäiset kakrut, että olen jo pitkään saanut toimia ja tehdä aika itsekkäästi ja itsenäisesti asioita, mutta nyt kun talossa ei ole kuin muutama yksinäisenoloinen eläin, niin mä olen ihan pihalla! Tätäkö minä sitten odotin vuosikaudet?

Kuulkaa pienten lasten äidit ja isät. Oma rauha on ehdottomasti yliarvostettua! Oma rauha on jotenkin rauhatonta ja hiljaisuus meinaa rikkoa korvat. Kyllä se lasten huuto, metelöinti, kalkatus ja älämölö jotenkin vaan kuuluu hei elämään. Mulla on ihan mummo olo enkä tiedä mitä tekisin.

Kirjaa voin lukea aina, leffoja voin katella aina, baariin voin mennä aina, siivota voin aina... mikä nyt sitten ois jotain sellaista, mitä voisin nyt eritoten tehdä sitten.. muuta kuin leikkiä mummoa- ainoa vaan että lapsenlapset puuttuu.

Kampin uus linjuriasema on muuten aikas äree paikka. Kävin siellä ekaa kertaa, kun saatoin yhden pesästäpoistuneen bussille kavereineen ja koirineen. Jos joku haluaa tehdä mun kans jotain huljakasta, niin olen valmis. Autolla en tosin voi liikkua mihkään, koska se on niin kutsutusti aivan paska.