Elma- ilokas täällä hei. Ja ilma elokas. Eh he he. Huomannette, että olen aivan käsittämättömän sketsikäskin nykyisin.

Aamulla oli taas hiukkasen minulla angstia, todella vakavan asian takia vieläpä.

Eilisen kodinhoitohuoneen kolmen tunnin järkkäilyyn sisältyi myös armottoman lakanakasan mankeloiminen. Meillä on hyvin paljon hyvin rumia ja kauheita liinavaatteita, sellaisia tavallisia tavallisen sängyn alulakanoitakin varmaan jotain 30.

Parisänkymme tuplaleveät lakanat ovat vähän parempia ja vähän värikkäämpiä, ja niitä on vähän paljon vähemmän, neljä kappaletta.

Mun poikani onnistuu ihan joka ikinen kerta valitsemaan omaan sänkyynsä- tai tässä tapauksessa yöpyneen kaverinsa sänkyyn- sellaisen tuplalakanan! Miten se aina onnistuu? Pitääkö minun nyt alkaa tuplalakanoiden piilottelijaksi? En voi tajuta.

Eikö tämä nyt ollut tarpeeksi vakava aihe angstaamiseen? Varsinkin, kun  kovalla työllä vauriokäden jänteet tiristen sain sen ison lakanan jotenkuten aseteltua mankeliin ja tänään se sitten oli sellaisena taiteellisena kasana pöydällä. Piru.

Juhannuksen viettomme onkin näköjään vähän auki vielä. Mies soitti äsken ja totesimme tämän. Yhdelle mökille on kutsu käynyt, mutta kun elukat... Ihan turha sanoa, että kyllä ne pari päivää pärjää yksin. Minä en siihen luota. Minä en niitä jätä.

Se ulkokissakin pitäisi silloin sitten teljetä sisälle, ikkunoita ei uskaltaisi jättää auki, koska taloyhtiössä ei silloin ole ketään ja rosvot voisivat tulla anastamaan kaikki arvokkaat tuplalakanani ja pallokalsarini. Ulkokissa varmaan tappaisi ensin sen sisäkissan ja sen jälkeen onnistuisi vääntämään hellan levyt auki, repimään verhot ikkunoista, raapimaan seinät verille, hajoittamaan ikkunan, karkaamaan siitä, jäämään auton alle, sillä välin kun talomme olisi tulessa ,rosvot sisällä ja muut eläimet kuolleet häkään... Minä en tuollaisen skenaarion siivittämänä osaisi nauttia juhannuksesta yhtään- en edes tukevassa kännitilassa.

Mies on juuri lähtenyt laskeutumaan Kittilästä etelää kohden, kotiutuu huomenna. Onneksi tässä on aikaa pähkätä että mitä koska missä ja miksi. Siis juhannuksen suhteen. Vähän pakkomiellejuhla sekin. Viime vuonna olimme ihan kotona vierainemme, ja oli ihan älykivaa. Tarvinnut mihkään ruuhkiin lähteä matelemaan.

Mut nyt. Menenkin tästä tonne noin.