HMHHHH mikä päivä. Minulla on sellainen olo, että olen suoranaisesti puijannut teitä. Siksi minun piti tulla nyt heti kertomaan teille, että en mä mitään sankariainesta ole. En mikään työnsankari, enkä ahkera tarmoilija.

Minäpä löysäilin ja tärväilin joutavia aina puoli seiskaan saakka.

Luin kirjaa, mutta enimmäkseen pyörin ympyrää ja päätin että "nyt teen tuota, nyt teen tätä"- enkä kumminkaan tehnyt. Ja taas kerran, niinkuin monesti- palkitsin ensin itseni, tällä kertaa siis uppoutumalla hyvään kirjaan, ja sen jälkeen rankaisin itseäni laiskuudestani, ja apinantarmokkuudella imuroin ja siivosin koko yläkerran- tunnissa.

Jos harrastaisin säälimistä, niin olisin tänään varmaan säälinyt itseäni syystä, etten osaa olla tekemättä mitään. Mutta koska sääli on mielestäni vain myötätuntoon käärittyä vittuilua, niin en harjoita säälimistä ketään kohtaan. En siis edes itseäni.  Onneksi kuitenkin lasken tekemiseksi mm. telkkarin katsomisen, lukemisen, syömisen, baarissa istumisen ja sellaiset, mutta kun mikään ei oikein tahdo napata. Onkohan mulla joku stressi tai jotain? Lomanodotusstressi? Lomastressiä en suostu potemaan, se on aivan liian trendikäs oire minunlaiselleni tavikselle.

Iloisena tervehdin taas tulevaa arkea. Vajaa kaks viikkoa töitä, ja vajaa kaks viikkoa iltaisin tarmokasta kodinhinksutusta. Tämä nyt vaan oli tällänen tyhmä, retkahtanut väliviikonloppu. Kai näitäkin sit joskus tarvitaan.