Tilanne on nyt senkaltainen, että minun pitää, täytyy ja tarvitsee julistaa itseni taas kotioloissa tietokonelakkoon.

Nytkin kun muka innokkaasti raivaan eilisen nahjuspäivän tuhoja (ei siis mitään suursiivousta, ihan normaalia raivausta vaan) niin vähänväliä löydän itseni tästä koneelta suorittamasta ties mitä älytärkeitä toimintoja.

Tässä kohtaa on siis vain kaksi vaihtoehtoa, ja ne ovat joko-tai. Valitsen vaihtoehdon tai. Eli tämän postauksen jälkeen suljen koneen avatakseni sen seuraavan kerran.. öö... joskus:)  Olen niin kurinalainen ja säntillinen ihminen, että jotta! Koska kun! Sorvaamosta käsin kyllä bloggaan ja kommentoin kuin villi orhi, joten ette te minusta niin vaan pääse. En siis lähde tutkailemaan suuhun kakkivia hirviä minnekään radioskutsiin mitenkään lopullisesti. Ähäkutti.

Eilinen päivä oli oikeastaan, näin jälkeenpäin aatellen, aika hirvee. En tehnyt mitään! Paitsi söin ja nukuin ja makasin ja haisin.  Söin ravintoympyrän roska-osaston tuotteita ihan mahdottomasti, ja jopa niin että jätin kaikki jätskipaperit, juomalasit, lihisten suojana olleet talouspaperit.. jne. lojumaan olkkarin pöydille. Ja niitä pitäisi nyt siis raivata, ja kohta toki sen teenkin.

Puol kahdelta lähden hakemaan tyttöjä ja koiria skutsinnevadasta leiriltä. Tietäisin noin kiljoona muutakin tapaa viettää aurinkoista sunnuntaipäivää kuin istua yhteensä noin kolme tuntia autossa, mutta en mä niitä sinnekään raaski jättää. Eli nou vaihtoehtoja tässä kohtaa. Mies kun ei ole täällä kuskaamassa ja sen toisen tytön perhe on ajokyvytöntä sakkia. Kaikki pitää tehdä siis itse.

Joten, suljen koneen, menen raivaamaan, sen jälkeen rattiin raivoamaan, palaan kotiin, jatkan raivausta, sitten menen saunaan ja huomenna onkin taas arki ja neljä työpäivää ennen lomaa! (ja neljä iltaa saattaa tämä koti jonkinlaiseen juhannuskuosiin ilman suursiivousta- mahdoton yhtälö, mutta aion selvitä siitä jotenkin).

Viettäkää hyvä päivä.