Sääntö vahvistaa poikkeuksen, vai miten se sanonta meneekään, pitänee tarkastaa Cooperin Alicelta.

Niin, eli tämä on sellainen sääntöbloggaus nyt sitten tämä, joka vahvistaa poikkeuksen. EH. Asiaan, nainen.

Aloitin kuin aloitinkin varaston suursiivouksen. Nyt kehuskelen teille, mitä olen tähän saakka saanut aikaan.

No ensinnäkin- aivan hirveän kaaoksen. Niin hirveän että sitä ei sanat riitä kuvaamaan, mutta kuva ehkä vähän. Tässä siis kuva. Älkää pyörtykö.

3552.jpg

 

3553.jpg

Tähän mennessä olen todennut, että olen hullu ja että joku siirtolava tossa pihalla ois kiva ja että MIHIN HEMMETTIIN IHMINEN TARVII KAIKKEA ROJUA??? Kuten tulpatonta vauvanammetta? Ehkä siihen esikoisen siro 46 numeron jalka vielä mahtuu, mutku ei oo sitä tulppaa, niin jalkakylpykään ei onnaa.

No tässä pieni ja vaatimaton lista tehdyistä hommista:

  • olen järkännyt, tarkastanut, koteloittanut tähän mennessä 144 VHS-videonauhaa, järjestänyt ne kuin sotamiehet riviin ja pyyhkinyt sekä hyllyt että ne kotelot kostealla rätillä
  • heitin 28 sataan kertaan päälle nauhoitettua ja/tai rikkinäistä VHS-videonauhaa roskikseen
  • olen järjestänyt kaksi laatikollista Roope-setä- lehtiä ja kolme isoa pahvilaatikollista Aku Ankkoja hyllyyn
  • heitin yhden pahvilaatikollisen vaurioituneita Akkareita roskikseen
  • heitin kaksi rikkinäistä akustista kitaraa roskikseen.
  • olen sahannut pihalla Lundian päätytikkaat lyhkäsemmäksi, jotta sain ne mahtumaan varastoon putkistojen madaltamaan kohtaan

Niin, että jos joskus raivoan hulluna, että kuka pentele on mennyt sahaamaan Lundiaa, missä se rikkinäinen kitara oikein on ja sellasta, niin muistuttakaa minua tosiasioista.

Mutta yhdessä asiassa olen ehkä viisas. Otin tavoitteen sunnuntaiksi, että jos sillon ois valmis toi läävä. Lupaan silloin dokumentoida asian valokuvin. Jos niin ei käy, voitte tulla kivittämään minut, tai syöttämään minulle raakaa hiilihydraattia ilman blandista.

Raahaudun takaisin ihmis-agilityradalle, eli tärkeiden omaisuuksieni äärelle.