Heräsin tänään puolitoistatuntia herätyksen jälkeen. Otin sellaisen filosofisen linjan, että kiireellä ei tuu kun kuspäisiä kakruja ja juosten kustu on puoliksi pilattu, ja päätin olla hötkyämättä mihinkään suuntaan. Jäseniäkin kivisti eilisen roudauksen ja riehunnan (no siellä varastossa tietty) jäljiltä, joten kulutin suihkussa aikaa pitkälti.

Sitten puoliskoni muistutti, että lukonvaihtaja tulee kasilta. Taloyhtiössämme vaihdetaan kaikkien lukot, ja lukkomies tarvitsi poraansa sähköä. Sähköjohto piti vetää keittiöön, joten tuulikaapin ovi ei mennyt kiinni. Mun piti sitten vahtia silmä ja hammas kovana, ettei koirat lähde karkuun. Joten, onni onnettomuudessa, että nukuin kunnolla. Mulla mikään kiire ois ollutkaan. Niin, ja en tosiaankaan raaskinut herättää lapsia tämän takia. Olen niin jalo.

Siivosin sitä saakelin varastoa eilen puoleen yöhön saakka. Ihan hölmöläisten hommaahan se sellainen siivous on, että kamaröykkiöitä vaan siirtelee paikasta toiseen, ja kun yhden paikan saa kuntoon, niin onkin vuoro siirtää röykkiöitä paikkaan kolmanteen. Välillä meinasi tapahtua katastrooffi. Jäin jumiin pöydän, hyllyn, tuolin ja joulukoristelaatikon väliin. Melkein meinasi tulla paniikki, mutta suoritettuani jäntevää ihmisagilityä, selvisin jumista.

Onneksi sunnuntai on vasta sunnuntaina. Ehkäpä voin silloin bilettää yksinäni siistissä varastossa.