Syystä, jonka te aivan varmasti tiedätte tai ainakin arvaatte, päätin palkita itseni sellaisella Maraboun suklaasekoitepussilla. Siinä oli nappeja ja ties mitä pallukoita, joiden sisällä oli ties mitä ihanuushöttöjä.

Nyt on sitten paha olo. En osaa määritellä, onko tämä nyt fyysistä vai psyykkistä, retkahduksen aikaansaamaa edotusta. Mutta eikö yli kahden viikon hikipinkoilun (ruokavalion suhteen), ankarien fyysisten ponnisteluitten, lyhkäisiksi jääneiden yöunien ja muiden koottujen selitysten vuoksi nyt vähän voi retkahtaakin? Voihan?

Kovasti koittaa pedanttinen puoli itsessäni piiskata minua jonkun muun kohteen kimppuun. Boheemipuoli taas kehoittaa minun lukemaan kirjaa, pihalla auringossa tahi omassa sängyssä tai missä nyt vaan. Nämä kaksi puolta minussa käyvät hirveää taistoa ja niiden välissä maha murisee Maraboumaisia vastalauseita.

Kävin siis kaupassa, en olisi muuten retkahtanutkaan. Kostoksi itselleni ostin myös uuden mopin ja ämpärin ja tietenkin tekisi mieleni niitä testata käytännössä ja toisaalta taas ei. Voiko tämän enempää taas olla jokotai- ehkä-kenties-fiiliksiä ? :D

Miespuoliskoni pyörii ympäri Helsinkiä akselilla Konala-Kaivari. Konalassa on firma ja Kaivarissa on firman äänentoistolaitteet huomista konserttia varten.

Vähän mulla tuli huono mieli, kun eräänä päivänä täällä pohdin, että mieheni varmaan näyttää pitkää naamaa varastonsiivouksen myötä syntyneestä kaaoksesta vähän kaikkialle. Noh, ei se mitään pitkää naamaa näyttänyt. Ihan lempeää vaan. Niin että ihan hyvä mies se on, uskokaa pois :)