Nyt olen palannut sorvin ääreen ja ruotuun ja sitämyöten voinkin lopettaa sairasloma-aikaiset viha- ja itsariaiheiset mielipidepostaukset, ja siirtyä taas tavanomaiselle "menin kauppaan ja ostin kalan"- tyyppiselle höpinälinjalle.

Eilen päätäni särki koko helkatan päivän, aamusta yöhön. Keskellä otsaani oli sellainen tykyttävä kohta, joka ei lähtenyt napeilla, ei murinalla, ei uhkailulla eikä angstisella postauksellakaan.

Mietin jo, että näinköhän siellä nyt kasvaa joku lobotomiaa vaativa sarvi, kunnes tajusin että heleijaa! Kipu oli samanlaista kuin joskus hierojakäynnin jälkeen ja luulisinkin että tämän hiilettömän hydraattidieetin myötä joku kuonanpala siellä vaan tykitti sarjatulitusta.

Nyt ei särje, olo on mitä mainioin, olkootkin että minua riivaa nyt ei-raskaana olevien ja vaihdevuosittomien naisten vaiva, ne- joiden nimeä ei pidä lausuttaman.

Mainitsin tuon minkä nimeä ei pidä lausuttaman vain sen tähden, että tänään on kulunut viikko tätä hiilarihommaa ja on aika virallisesti julkaista viikon tulos, ja luulen että ne, joiden nimeä ei.. vaikuttaa ehkä hieman tulokseen. Tai sitten ei.

Elopainoani on lähtenyt 3.6 kiloa. Joo tiedetään, jotain nesteitä se varmasti vaan, mutta olkoot.

Ensi torstaina julkaisen sitten toisen viikon tulokset, odotatte niitä varmaan aamukammasta piikkejä repien, että kohta!

Koska nukuin eilen vahingossa kolmen ja puolen tunnin päiväunet, en sitten yöllä nukkunut yhtään. Tai siltä se tuntuu. Ne pätkät, jolloin kaiketi olin unessa, näin sekopäisiä unia. Toinen vaihtoehto on, että olen sekoamassa. Veikkaan kuitenkin itsevarmasti ensimmäistä vaihtoehtoa.

Työpaikallani oli ollut hiljaista ja täällä oltiin tultu aivan mainiosti toimeen ilman minuakin. Se oli pelkästään huojentavaa kuulla, koska taaskin podin hiukan huonoa omaatuntoa sairastamisesta. Miten tyhmää! Tästä lähtien sairastan aina hyvällä omallatunnolla! Lupaan!

Minulla ei ole tällä kertaa muuta raportoitavaa eri jänskästä elämästäni.