Sain eilen, tai jos nyt oikein pilkkua fiilataan ja höylätään niin tänään, kello yhden maissa valmiiksi sen, mitä ei tässä bloginrääpäleessä enää pidä mainittavan. Hirvittävästä uupumuksesta ja väsytyksestä huolimatta, yöllä oli voittajafiilis. Mä tein sen!

Sen lisäksi minulla on tasan 0 työaamuherätystä. Juhlaa! Oikeastaan, juuri tämänaamunkaltaisia pitäisi viimeisten työaamuherätysten ennen lomaa ollakin. Siis kamalia. Jos kaikki olisi sujunut kuin valssi kesällä, niin maanantaina en arvostaisi niin kovasti mykkää herätyskännykkäluuripuhelinta. Tai ainakin näin ma luulen. Voi toki olla, että luulen väärin.

Vaikka minulla, ihme kyllä, on tänä juhannuksena lähtö mökille (mökkijuhannuksia ei plakkarissa ole kovinkaan monta), niin olen samaa mieltä Ammun kanssa siitä, että miksi ihmeessä näin pitää olla? Vuosi toisensa jälkeen iloinen, tai lähinnä kyllä iloton, tässä tapauksessa kuvitteellinen perhe pakkautuu kätsään perhekotteroon, seisoo ruuhkissa, kuskin otsasuonet pullottavat pahaenteisesti, äitiä pissattaa, isä ei suostu pysähtymään kun vihdoin päästiin huimaan 16 km/h tuntivauhtiin, lapset tappelevat, koira oksentaa... perillä huomataan joidenkin elintärkeiden juttujen jääneen kotiin, mikään paikka ei ole auki, mökillä tapellaan ja naapurin Pena hukkuu sepalus auki, lapsille jää siitä ikuisia traumoja, eikä perheen kuopus suostu olemaan missään tekemisissä veden kanssa , isä sammuu juhannuskokon kyteviin hiilloksiin, äiti juo päänsä täyteen ja saa elämänsä pahimman kankkusen ja itkee loppujenlopuksi koko juhannuksen, kuopus ei syö mitään, koska ruuanvalmistuksessa on käytetty vettä, astiat on tiskattu vedellä ja vesi on traumaattista, isosisko päättää tylsyyksissään roikkua koko juhannuksen kännykän kautta netissä, ja siitä seuraa 4800 € lasku, koira jää rattijuopon ohjaaman auton alle kylätiellä, naapurin Veikko tulee haastamaan riitaa ja kähveltää perheen pallogrillin....

No juh, johan nyt lähti kuvittelliseen perheen juhannus rönsyämään, mutta oikeasti. Minusta on ollut ihanaa olla kotona juhannuksena. Ehkä mä sitten olen omituinen. Maanantaina voin toki sitten vertailla mökki vs. kotijuhannuksen hyviä ja huonoja puolia ja tehdä viiltävän syväanalyysin aiheesta. Tai sitten en.

Minä aion juhannuksena saunoa, uida, lukea kirjaa, maata auringossa, juoda alkoholia, seurustella mukavien ihmisten kanssa, onkia, maata laiturilla... Ja sateen sattuessa sateella.

Nyt alan hoitamaan viimeisiä juttuja pois päiväjärkästä ja laskemaan minuutteja loman alkuun.