Koska olen kotona konelakossa- en siis tietenkään kodinkonelakossa, vaan tietokone- , niin värikkään elämäni, alati-vaihtelevien maisemanvaihdosteni ja tälläiset seikat tuntien, arvannette missä olen nyt.

Täällä sorvin ääressä on ällöttävä ja hektinen vääntö menossa joka suuntaan ensi viikonlopun Valtakunnallisten Ensiapukilpailuiden takia. Koneet laulaa, koneenkäyttäjät huutaa, työnteettäjät sekoilee, työntekijät hermoilee.. EI KIVAA!

Minulla on älykova suunnitelma. Aion _ennen_ lomaani tehdä niin superhypersuursiivouksen kotonani, ettei mun lomalla tarvi tosiaan kuin räkiä kattoon. Haluan, että juhannuksena kämppä kiiltää etäisintä nurkkaakin myöten. Huh. Tänään ois tarkoitus aloittaa noin 30 neliön varastohuoneesta, jossa kuulkaa on. Kaikkea ja mahdollista ja paljon. Alkaen kulmahiomakoneesta ja päättyen kynttilänjalkoihin, joulukoristeista kolviin, miljoonasta VHS-nauhasta jääkaapin ovessa olleisiin magneetteihin... HUOH, huokaan ma.

Koska ulkoistaminen on nykyään niin trendikästä, niin osoittaakseni trendittömyyteni, olen siis sisäistänyt sen yhden elikon kodissamme- kissan. Hyvin näyttää tyytyvän kohtaloonsa, mitä nyt aamulla vinkui joka ikkunan ja oven takana.

Valjaissa ulkoilu ei näytä olevan ollenkaan kova juttu. Menee lähinnä maassa makoiluksi ja arvatenkin kissan manailuksi että "minähän en tälläisissä remeleissä kävele".

Mieskin piipahti illalla kotona, lähteäkseen jatkamaan älyn mielenkiintoista valtatie 1- kiertuettaan. Hyvä että kävi, oli kiva nähdä.

Mutta, ei tää hektisyys täältä näytä mihkään katoavan, joten sorvi kutsuu.