Mulla on kovasti koittanut olla hyvin äijämäinen olo tänä viikonloppuna.
Olin autokaupassa miehekkäämmän puoliskoni kanssa, ja tunsin itseni
niin ihanan asiantuntevaksi naisautoilijaksi, kun availin
uudenkarheiden autojen takaluukkuja, mittailin tietävästi tavaratilojen
kokoa suhteessa perheemme ostoskassien kokoon.
Istuin autojen sisällä, ratin takana arvioin ajoasennon mukavuutta ja kaikkea sellaista älyn miehekästä.
Siinä vaiheessa, kun alkoi totinen kaupanteko, tajusin että jos minun
olisi pitänyt antaa tiedot nykyisestä autostamme, niin olisin osannut
kertoa vain sen, että automme on romu, se on sininen väriltään ja sen
takakontissa on puhallettavia uimapatjoja. Miehekkyyteni ropisi
automyyjän lattialle raivokkaasti ropisten.
Kotona päätimme juhlia uutta autoa messevällä grilliruualla. Kaasu vain
oli lopussa ja minä lähdin miehevästi uutta kaasupulloa bensikseltä
noutamaan. Tarkoitukseni oli ostaa komposiittikaasupullo (mitä ikinä se
sitten tarkoittaakaan) ja enhän minä nyt noin pitkää ja monimutkaista
sanaa enää paikan päällä muistanut. Kovin naisellisen avuttomana
kerroin myyjälle haluavani komppikaasua. Se tuntui ihan luontevalta
sanalta!
Sain kuitenkin oikeanlaisen pullon, jota en jaksanut nostaa auton
takakonttiin, niiden uimapatjojen viereen. Se sitten siitä
miehekkyydestä...
Illalla sisäinen äijä minussa vielä nosti ylpeänä päätään. Mies katsoi
jotain leffaa ja meni aikaisin nukkumaan, minä sen sijaan valvoin
terhakkaan kuulisti Kauran
kanssa irkissä hengaten. Siinä vaiheessa kun siirsin väsyneen ruhoni
yöpuulle, oli satakiloinen ukkoni nukahtanut peittoni päälle, enkä
saakeli vieköön saanut sitä kiskotuksi sen alta pois ennenkuin ryhdyin
naisellisesti kiljumaan.
Loma lähenee loppuaan ja lisäahdinkoa tilanteeseen tuo se, etten tiedä
koska se oikein todellisuudessa loppuu. Virallisesti ensi viikko on
vielä lomaa, mutta epävirallisenvirallisesti sain ylemmiltä tahoilta
(siriuslaisilta siis) käskyn käydä sorvin ääreen jo ensi viikon
keskiviikkona, torstaina tai perjantaina.
Koska olen jättänyt kaikki mahdolliset yhteistietoni näille
siriuslaisille hikipingoille, niin minähän en tee mitään ennenkuin
käsky käy. En siis ala soittelemaan ja kyselemään että koskas sitä
sorvaamaan saisi tulla, on jo ikävä sinne.. Pah.
Työhaluttomuuseläkepapereiden laadintaa suunnittelen edelleen vahvasti.
Mies ja poika lähti tekemään oikeita miestentöitä tänä aamuna.
Karkkilassa on ollut jotkut rantarok-mittelöt ja menivät sinne lavaa
purkamaan. Hah haa, kiva ilma. Minä sensijaan alan mankeloimaan,
lukemaan tai ottamaan päänsärkylääkettä. Valinnan vaikeus!
sunnuntai, 24. heinäkuu 2005
Kommentit