Sanottu ja vietetty. Välillä laadukasta, ja välillä täysin laadutonta aikaa tyttären kanssa kaksistaan koko päivä.
Aamulla meinasi jo tämän äiti-inehmon pasmat mennä tyystin sekaisin,
kun olin ajatellut hemmotella tällä hetkellä ainokaistani muhevalla
lättyaamiaisella, pannukakulla, tai vaikka raparperipiirakalla. Millä
tahansa epätyypillisellä.
Tytär jotain unisena pukahteli, veti vaatteet niskaan ja ilmoitti vievänsä koirat lenkille. Vapaaehtoisesti! Ilman muistutusta!
Palattuaan lenkiltä hän ilmoitti, että valmistaa mielellään itse
aamiaista. Vanhan siivoojan sielunsilmillä näin jo sen lievän kaaoksen
määrän, kun kuopus läträä taikinan ja rasvan ja pannun ja kaiken
kanssa...
Noh, sielunsilmät lähinnä pyöristyivät äimistyksestä, kun tyttären
aamiainen koostui mikrokaurapuurosta! Mihin tämä nykynuoriso on oikein
menossa?! Tollasia terveysaamiaisia sitä vaan halutaan, vaikka mitä
ihania houkutuksia olisi ollut tarjolla?!?!
Muuten on ravintopuoli kyllä tullut sitten tullut hoidettua, lähinnä
siitä roskaviipaleesta ruokaympyrästä. Ai ei siinä oo roskaviipaletta?
Noh, eihän niitä kotiinroudattuja perhepitsoja, jätskiauton
monenkirjavia jäätelöitä, mustikkapiirakoita sun muita sitten lasketa
ollenkaan? Ei siis olla syöty paljoa mitään tänään!
Nyt kuopus on taas vapaaehtoisesti lenkittämässä koiria ja minä alan
uupua silkasta ylensyönnistä. Kohta on pakko mennä nukkumaan!
Mutta mukava päivä oli. Muu perhe kotiutuu vasta ensi viikolla, eli huomenna uusiks.
perjantai, 1. heinäkuu 2005
Kommentit