Mä teen kohta valituksen Urho Kekkoselle. Raksullani Kuuliksella on siihen yhteyksiä, niin eiköhän Kuulis sen verran auta naista mäessä, että salaiset valitustoimenpiteet Urkin kanssa onnistuu.

Ystäväni K-T lähti ajamaan eilen toiselle puolelle maapalloa, Saloon, mennäkseen käymään lääkärissä, lääkärinsä perjantaisen puhelinkonsultaation ohjeiden mukaisesti. K-T siis lähti  ajamaan aamusella eilen täältä, joka paitsi oli hankalaa kun piti herätä aikaisin, myös inhottavaa, kun emme voineet örveltää kännissä perjantaina kovin voimallisesti aikaisen autolla-ajon vuoksi.

Perillä maailmankaikkeuden toisella laidalla, Salossa edelleenkin, ei ollutkaan kyseinen lääkäri paikalla eikä koko laitos ollut auki! Mistään ei löytynyt apua koko Salon kaupungissa K-T:n vaivoihin. Niinpä hän päätti julistaa itsensä terveeksi ja lääkitsi ankaraa ketutustaan muutamalla kaljalla.

Tänään hän sitten tuli tänne noutamaan perhettään- kahta nuorinta lastaan ja miestään. Jotta tämäkään ei olisi mennyt mitenkään perheennoutamisen ohjesääntökirjan mukaisesti, ei mies voinutkaan lähteä kun se on mun miehen kanssa (K-T:n ja mun miehet ovat siis kolleegoita) Kultsalla miksaamassa jotain Alka Seltseriä. Tai mikä Brian Setseri olikaan. Joku entinen rokkabilly-heebo, nykyinen setä.

Nakitettiin yks esikoisen kaveri tekemään meille ruokaa, syötiin ja K-T lähti minun kuopus mukanaan takaisin Saloon. Ja nyt minulla on tylsää.

Voisin piristää itseäni vaihtamalla uudet lakanat sänkyyn. Ostin ne Ikeasta. Mutta kun ne on  vaaleat, enkä tiedä jaksaako Alka Seltserin keikalta yöllä palautuva mieheni mennä suihkuun kotiuduttuaan, niin en voi ottaa sitä riskiä että se ei jaksa. Ei ois kivaa jos uusiin lakanoihin syöpyy mieheni muotoinen, keikalta haiseva figuuri, tai oikein pahimmassa tapauksessa reikä. Mennään nyt vielä yks yö vanhoilla liinavaatteilla niin ei tarvi sitäkään jännittää. Oh tätä elämän jännittävyyden määrän vähyyden paljoutta!