Mulla ei sitten tänäänkään tullut krapulaa, suuresta - ehkä jopa valtaisasta- Sangriamäärän juomisesta huolimatta. Tai ehkä mä sitten olen vieläkin huppelissa- mitä tosin epäilen.

Tää päivä on ollut taas sarjassamme näitä turhuuksien turhuus päiviä. Kauhulla olen seurannut Lontoon terrori-iskuja telkkarista. Lontoo on kuitenkin jotenkin jo NIIIN lähellä. Onneksi täällä Suomessa on niin paskaa ruokaa, ettei tänne viitsi varmaan mitkään terroristitkaan koskaan tulla.

Mies lähti Kuopioon viinijuhlille, ei tosin juhlimaan- ainakaan kovin rankasti käsittääkseni. Minulla on menossa kriisi kuopukseni kanssa, syystä että sillä on menossa kriisi itsensä kanssa. Se ei kans osaa päättää onko sillä kivaa vai kakkaa, onko se iso vai pieni, onko se tulossa vai menossa.. Ja koita tässä nyt pysyä sitten perässä.. Onneksi en ole vaihdevuosi-iässä vielä! Tää talo ei varmaan olisi enää edes pystyssä, jos täällä päsmäisi vaihdevuosikas raivohullu ja teiniangstinen murkkuhullu.

Koitan tasapainoilla ystävällisyyden, huomioonottamisen, ymmärtämisen ja vittuilemattomuuden välimaastossa, ja välillä olen käynyt hakkaamassa nyrkkejä alakerran vessan seinään kun meinaa savu tulla korvista. Noh, ehkä tää tästä.

Mutta minen voi, en kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten tässä virikkeitä täynnään olevassa maailmassa kukaan voi väittää, että sillä on tylsää? Ja ehdotinpa mitä tahansa, niin kaikki on tylsää. Tylsempää, ehkä jopa tylsintä. Mrrr.

Ja tollasen kanssa pitäs lähteä hauskanpitoon Särkänniemeen. Varmaan sielläkin teini istuu naama rullalla ku on nii tylsäää hei. Vaan sittenhän sen näkee.

Nyt menen sohvalle valmistautumaan Tehariin ja silleesti.