Ystäväni K-T:n vierailuissa on yksi jänskä piirre.
 
Aina hänen ja lastensa vierailuiden jälkeen minulla on jonkin aikaa sellainen tunne, että olen huono äiti.  Tai en ehkä huono, mutta ainakin hyvin erilainen kuin K-T, ja tämä erilaisuus saa minut usein pohtimaan, että miten sitä pitäisi oikein toimia..
 
K-T on äiti-ihminen, joka todella omistautuu lapsilleen. Minä en ole varmaan hyysännyt lasteni eteen
samalla tavalla edes silloin, kun olivat pieniä ja oma-aloitteettompia, saati sitten nyt kun ovat isoja, itsenäisiä
ja oma-alotteisia nuoria.
 
Minä oon jo ajat sitten lopettanut lasteni kyökkipiikana olemisen. Tottahan toki ruokaa teen ja sellaista, mutta
en minä ala isoille korstoille valmistamaan montaa erilaista aamupalaa, mikä nyt itse kullekin sattuu kelpaamaan.
En! Aamu- väli- ja iltapalojen suhteen taloudessamme on jo vuosia ollut itsepalvelukäytäntö. Syökööt mitä löytävät ja
haluavat. Ihan kauheeta?
 
Lisäksi minut on aina saanut lähes primitiiviseen raivotilaan sellainen asia, jos karkkipapereita, jätskipapereita ja - tikkuja
sun muuta herkuttelujätettä jätetään niille sijoilleen. Minusta sen suurempaa välinpitämättömyyden ja kiittämättömyyden
osoitusta ei juuri olekkaan.
 
Minun kuopus ja K-T:n lapsikaksikko piti takkahuonetta vallassaan, enkä itse käynyt koko huoneessa lauantai-aamun- sunnun-
tai-iltapäivän välisenä aikana.
Eilen kun K-T tuli, menimme hakemaan lastensa kamoja sieltä.
Jos luulette tietävänne mitä on kaaos, niin luulenpa silti, että luulette väärin. Siellä huoneessa oli nimittäin The Kaaos- kaikkien
kaaosten äiti.
 
Karkkipapereita lojui tasaisena kerroksena ihan kaikkialla. Tyhjiä laseja ja kippoja lojui läjäpäin useita kappaleita. Tyhjiä ja puoliksi
tyhjiä limupulloja lojui pitkin lattioita. DVD-leffoja oli vedetty hyllystä lattialle, vaatteita, petivaatteita, tyynyjä ja märkiä pyyhkeitä
lojui siellä sun täällä. Vuodesohva oli levitettynä, sen päällä oli epämääräisiä röykkiöitä ties mitä sekajätettä.....
 
Minun välitön reaktioni oli, että aloin kiljumaan naama sinipunaisena, kitapurjekin taisi siinä huudon tiimellyksessä käydä
haukkaamassa happea, tosin sellaista haisevaa kaaoshappea.
Komensin kuopukseni ja kaksi vierailevaa tähteä siivoamaan huoneen heti ja välittömästi.
 
Lähdin itse hermosauhuilemaan ja toipumaan näkemästäni, eikä mennyt kuin muutama hetki kun kaaoskolmikko tuli ulos rentoina hengailemaan.
K-T siivosi koko huoneen. Sanoin sille kyllä että minun mielestä lasten pitää itse siivota aiheuttamansa kaaos. Isojen lasten! Hitsit.
Arvatkaa vaan tekikö mieleni pistää pörheinä pullikoivat penskat siivoamaan tasan meidän aikuisten sotkut pihalta, kuten
täpötäydet tuhkikset ja sellaiset. En sitten viitsinyt kuitenkaan. Ois ehkä pitänyt.
 
Onneksi vankka ystävyys kestää niin täydellisen erilaisuuden kuin mitä meillä on lapsiasioissa. Ja onneksi eilen keskustelin tyttäristäni
vanhimman kanssa tästä erilaisuudesta, ja sain synninpäästön häneltä, vaikken mitään ees anonut enkä odottanut. Hänen teinikäs
mielipiteensä oli, ettei lapsia saa lelliä pilalle! Nii just!
 
Kyllähän minäkin siivoan lasteni huoneita, mutta teen sen vapaaehtoisesti. Se on joskus ihan terapeuttista nähdä kuinka kaaoksesta kuoriu-
tuu kiva huone.
 
Et sellaista.
 
Muita aiheita: aion tänään tehdä jotain hienoa, minulla vaan ei ole vielä aavistustakaan siitä, mitä se mahtaa olla.