Love, peace and understanding, veljet ja siskot.

Tämä toki on kännipolkka, mutta tällä tädillä ei olekkaan nyt kukkia hatussa, vaan ihan hiuksissa vallan.

Oli aivan järisyttävän mahtiskokemus viettää iltaa todella naurettavalla tasolla homofoobisen ihmisen kanssa. Siksi koska pitkän pöytäröykkiön toiselle sivustalle istui onnellisen, harmonisen ja tyytyväisen näköinen pariskunta, jotka olivat kummatkin naisia.

Meinasi kaverillani, rakkaalla naapurillani, mennä kaljat väärään kurkkuun, pasmat sekaisin ja varmaan samalla plasmatkin.

Minusta se oli kaunista. Enkä nyt tarkoita mitään seksuaalista, tässä kohtaa senkin pervot ;), vaan ihan vaan muuten.

Noh, pakko kai tässä kohtaa tunnustaa, että olen tehnyt vapaaehtoistyötä   sellaisessa paikassa, jonka asiakaskunta koostuu homoista, lespoista, narkkareista ja muutoin onnettomista ihmisraunoista.

Tässä paikassa työskentelee roima määrä ihan aitoja kukkahattutätejä, jotka onneksi ovat tunkeneet hattunsa kukkineen sinne mihin aurinko ei paista  (eli kadun varjoisalle puolelle tietenkin) sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia.

Minä en varsinaisesti ole kukaan enkä mikään em. tyypeistä, en ainakaan se kukkahattutäti edes kadun varjoisalta puolelta, eikä minulla ole esim. pistolupaa, verikokeita sun muita varten. Niinpä olen kerran jos toisenkin ollut nk. pissakummina. Huumeseulat sun muut.  Oh, ne olivat aikoja ne.

Nyttemmin kaikki syvälliset vessakeskustelut ovat historiaa, syystä että henkilökunnan turvallisuuden vuoksi pissasessioita seurataan lasiseinien takaa..

Tämän paikan (en nyt halua tässä eritoten mainita ko. paikkaa) vakkarit työntekijät kertoivat minulle, että asiakkaat pitivät minusta. Minussa ei toden totta ole mitään erikoista. En ole mikään ässähaka puhumaan, kuuntelemaan ehkä kylläkin, ulkonäössäni ei ole varmaan mitään eritoten luottamusta herättävää- kaltaisiani on tuhansia, minussa ei kertakaikkiaan ole mitään ihmeellistä eikä kummallista.

Mut. Se mikä minussa ehkä on, se jokin, on se- että minä suvaitsen kaikkia kummallisia, ihmeellisiä ja vaillinaisia ihmisiä. Mä tykkään melkein kaikista. Minusta nk. toivottamassakin tapauksessa on toivoa. Ja  jottei tämä nyt ihan jeesusteluksi ja omakehuksi menisi, niin hitsi vie, kyllä mä inhoankin ihmisiä. Moniakin! Mulla mitään sädekehää ole.

Ja tähän väliin, koska olen alasti ja käsilläni on Tiimarista ostettu auringonkukka, heittelen sitä vähän hippityylisesti ilmaan. *noin*

Tyttäristäni vanhin täyttää tänään 3.päivä, 17. vuotta. Kauheeta miten vanhaksi itseni tunnenkaan. Mutta kukkahattua en hanki tämänkään juhlapäivän kunniaksi.

Niin ja mainittakoon vielä. että olin taas Helkamalla liikenteessä ja silti yhtenä kappaleena. Minusta on kehkeytymässä siis kunnon rappio-Elma-tankojuoppo. Meriitti sekin :D