Häpeän
viimeöistä polkkaustani. Vähän sellanen omakehu haisoo meininki tuli
siitä minulle, mutta olkoot. Sanottu ja kirjoitettu ja kovat Elmat ei
poistele mitään.
Minulla ei ole taaskaan krapulaa. Onkohan tämä hyvä vai huono merkki?
Onko minusta tulossa kovaa vauhtia alkoholisti vai tarkoittaako tämä
sitä, että nimenomaan ei ole? Vai tarkoittaako tämä vaan hyvää tsäkää?
Olen muuten huomannut sellaisen seikan, että sellaisten kovasti
alkoholia nauttivien viinatoleranssi on yllättävän alhainen, vaikka
luulisi että harjoitus tekee metsurin. Vai liekö harjoitus tehnyt
sitten maksasta sökön.
Tämä on viimeinen päivä tälläisellä miniperheellä. Mies tulee huomenna,
kaikki loput lapset tulee huomenna ja minä olen huomenna onnellinen
nainen. Tosin, olen mä tänäänkin onnellinen. Kuopuksen kanssa on ollut
ihanaa olla kaksistaan. Vaikka olenkin livahtanut kännäämään peräti
kaksi kertaa, mutta.. no kun kuopus käski! Se halus hengata serkkunsa
kanssa rauhassa ja minähän vaan lapsen tahtoa kunnioitin. Niin kerta!
sunnuntai, 3. heinäkuu 2005
Kommentit