Arvatkaapa mitä helakanpunaiseksi värjätyssä päässäni liikkuu tällä hetkellä? No minäpä paljastan, arvaisitte kuitenkin jotain hullahtanutta, mutta tällä kertaa minun päässäni liikkuu varsin tasokkaita ajatuksia! Ylläri!

Melkein jokatoisessa blogissa, mitä olen tässä satunnaisotoksella lukenut- siis vähän oudompiakin tuttavuuksia ja osa varsin mojovia- on valitettu helteitä. Inhottu helteitä. Odotettu syksyä, jopa pakkasta, räntää, pimeää, toppatakkeja, suksivoidetta, lukkosulaa, ankeutta, ulkonaliikkumismahdottomuutta...

Oikein jännityksellä odotan, kun se niin helvetisti odotettu syksy sitten tulee, räntää vihmoo vaakasuorassa ovista ja ikkunoista, sateenvarjot kääntyvät väärinpäin, pakkanen paukkuu, ulkonaliikkumiseen tarvisi lumikengät ja kaikki on niin saakelinmoisen hankalaa (esim. pienten lasten pukeminen ensin kuravaatteisiin ja myöhemmin talvitamineisiin) niin arvatenkin aika moni kiroaa kyseiset ajat alimpaan johonkin. Ja kaivataan kesää ja kärpäsiä. Näin kuulkaa on, mä tiedän. Vaikkette te sitä tiedäkkään :D

Mä rakastan näitä helteitä, mutta tykkään syksystäkin. Ja talvesta ja keväästä ja kesästä. Kaikista ankein ajanjakso on mielestäni se, kun lapset menevät kesän jälkeen kouluun, ja kuitenkin on vielä ihan kesä. Kaikki on niinkuin edelliselläkin viikolla, mutta loma on ohi ja koulut alkaneet. Ankea jakso kestää siihen saakka kun alkaa sitten oikea syksy, ja koulun pitäisi alkaa vasta syksyllä eikä keskellä parasta kesää. NIIN! Rukatkaa niitä lomia! Pidentäkää niitä! Tehkää jotain hei kouluhallitussedät tai opetusministerit tai jotku!

Juuri tälläkin hetkellä mulla on kamalaa. Poika on pelaamassa korista taloyhtiömme pihalla, tytär on kaverinsa kanssa kävelyllä, toinen tytär on kavereillaan katsomassa  frendit-maratonia dvd:ltä ja kuopus lähti länteen. Mies on Kultsalla. Minoon yksin täällä elukoiden kera ja suuren hälinäviikon jälkeen tää on kauheaa. Tulkaa hei meille kaikki! Minä tarjoan! Mullon vajaa mäyräkoira jääkaapissa! Vonk vonk!