Ensi kesänä osaan kyllä lomailla paremmin kuin tänä.

Teen niin, että vedän alkuloman vaan lonkkaa (ja olutta ;)) ja loppulomaksi järjestän kaikenlaisia juttuja niin, että töihinpaluu tuntuu ihanalta levolta kaiken rankan lomailun jälkeen.

Nyt kun olen pyhittänyt- tosin ilman mitään pyhityssuunnitelmia- tämän loppuloman vaan lokoisaksi kotonalojumiseksi niin arvatkaa mitä? Minulla on tylsää!

Kokoajan tuntuu, että kerta on tylsää, niin voishan sitä tehdä jotain yleishyödyllistä siivoushommaakin tai jotain, mutta kun olen lomalla myös siivouksesta! Mielummin lasken vaikka kattorappauksen rappausnystyröitä, kuin siivoan. En siivoa! No enpäs!

Päivällä tosin imuroin kuopuksen huoneen, mutta senkin vaan oikeastaan siitä syystä, että sain ajettua täällä lojuvat kuorsaavat tursakset (lapsieni ystävistä on tullut nyt virallisesti tursaita näemmä) pihalle ja evästimpä uloslähtijät vielä roskapusseillakin. Kjeh.

Lasten ystävistä tuli mieleeni seikka, mikä on askarruttanut minua tässä jonkin aikaa. Jos jonkun toisen lapsi tekee jotain sellaista, mitä et oman lapsesi hyväksyisi tekevän, niin kertoisitteko tämän vieraan lapsen vanhemmille havainnoistasi?

Kyse on meidän naapurinpojasta, jonka vanhemmat tunnen myös hyvin. Pojalle on alkanut alkoholi maistumaan vähän turhankin tiuhaan ja nimenomaan perseet olalle- tyylillä. Eikä hän uskalla mennä kännissä kotiin.
Minähän olen omille lapsilleni paukuttanut sitä, että jos vaikka kuinka jotkut pahat teinit kaataisivat vahingossa niiden kurkkuun viinaa, niin kotiin voi tulla missä kunnossa vaan.
Mutta onko edes moraalisesti oikein piilotella täällä äitiään piileskelevää känniteiniä?

Minä olen aina nukkumassa siinä vaiheessa kun tilanne on akuutisti päällä, mutta aamulla sitten krapulainen naapuriteini kömpii jostain kolosta ja lähtee kotiinsa.

Tämä poika on 16- vuotias, enkä hyväksyisi omien lasteni kohdalla tuollaista pakoilua, ja luultavasti ajattelisin turvakodin vanhemmista, että ne on täydellisiä idiootteja, kun sallivat tuollaista.

Koska toisaalta ja toisaalta ajattelu on keskimmäinen nimeni, niin onhan se tavallaan ehkä hyväkin, että tällä lapsella on läheinen perhe, joka tukee ja ymmärtää kaikenlaisissa tilanteissa.. me mm. olemme nyt viikon ajan ruokkineet tämän nuoren miehen, koska äitinsä kera uuden miehensä on jossain hornankuusessa lomalla, ja pojan isä- meidän hyvä kaverimme- kuvaa jotain elokuvaa yötä päivää...  Eli toimimme kyllä pojalle vähän niinkuin toisena kotina muissakin kuin kännistään johtuvissa kotipakolaisuustilanteissa.

Jos kysyn pojan äidiltä, että onko hän tietoinen poikansa alkoholin käytöstä, niin luultavammin poika ei enää luota meihin, eikä uskalla tulla meille nukkumaan kännejään pois.. ja jos kotiinkaan ei uskalla mennä, niin meneekö se sitten jonnekin ojaan? Pitääkö minun miettiä tälläisiä? Mitä mä teen?

On tämä äitinä olo sitten rankkaa! Ensin pennut huutaa yöt ja päivät läpeensä, paskovat ja haisevat ja mihinkään et pääse jne... Sitten kun niistä tulee isoja, ne hengaa yöt ja päivät läpeensä, paskovat ja haisevat ja .. ÄH.