Onnellinen äiti-inehmo täällä, moi!

Rippileirikkäät ovat kotiutuneet ja päällimmäiset kuulumiset on vaihdettu. Vielä tässä vaiheessa ei harmita yhtään, että nk. oma rauha on mennyttä.

Lähtevät illalla ripittäytymään iltanuotiolle, joten illalla voinkin sitten taas huokailla hiljaisessa torpassa.. ainoana erotuksena viime viikkoon vaan se, että nyt pitää myös olla huolestunut, että missähän ne ja koskahan ne...

Ai niin, mies tulee illalla kans. Ja tytär ja koira! Menen Kamppiin vastaan viimemainittuja, ja se onkin tasan ainoa suunniteltu teko tälle päivälle. Nyt jotenkin vasta tuntuu että on loma. Lomalomaloma. Viime viikko oli niin vajavaisen tyhjän kummallinen , etten osannut repiä iloa irti siitä. Olen niin perhekeskeinen nääs.

Mutta pidemmittä puheitta, moi vaan kaikille. Pitäkää kiva päivä!