Maakuntamatkailuni on tällä erää päättynyt ja jatkan lomaani kotipihani pusikossa.
Aika hikistä hommaa on siirrellä sellaisia susirumia betonilaattoja
paikasta toiseen, mutta pakko tolle puutarhallekin on jotain joskus
tehdä, ja koska puutarhahommat on vähän hankalia pakkasella-
jolloin ei tulisi hiki- niin tehdään nyt sitten helteellä - jolloin
tulee hiki. Mutta en valita. En.
Kuumuuden määrästä kertonee se, että kynttilät ovat vääntyneet
osoittamaan pöydänpintaa, jopa kuulakärkikynä näyttää Uri Gellerin
käsittelemältä. Ihanaa.
Tämän sontablogin kirjoittaja siirtyy nyt pusikkoon, jonne tämä blogikin eittämättä kuuluisi.
Ehkä joku päivä tämän raahaankin pusikkoon ja unohdan sinne maatumaan.
maanantai, 11. heinäkuu 2005
Kommentit