Maakuntamatkailuni on tällä erää päättynyt ja jatkan lomaani kotipihani pusikossa.

Aika hikistä hommaa on siirrellä sellaisia susirumia betonilaattoja paikasta toiseen, mutta pakko tolle puutarhallekin on jotain joskus tehdä, ja koska puutarhahommat on vähän hankalia  pakkasella- jolloin ei tulisi hiki- niin tehdään nyt sitten helteellä - jolloin tulee hiki. Mutta en valita. En.

Kuumuuden määrästä kertonee se, että kynttilät ovat vääntyneet osoittamaan pöydänpintaa, jopa kuulakärkikynä näyttää Uri Gellerin käsittelemältä. Ihanaa.

Tämän sontablogin kirjoittaja siirtyy nyt pusikkoon, jonne tämä blogikin eittämättä kuuluisi.
Ehkä joku päivä tämän raahaankin pusikkoon ja unohdan sinne maatumaan.