Ah ja voi. Perhettämme koittelee säätöhässäkkähärdelli.

Kas kun olen tänä kesänä luvannut lomailla lasteni kanssa silleen  tasapuolisesti, jokaiselle jotakin, kukamitäkin haluaa. Ja koska  lapseni ovat isoja teinejä , suurin osa ei halua mitään. Ei ainakaan mun kanssani.

Niinpä olemme jo ajat sitten sopineet, että lähden kahden tyttäreni kanssa Tampereelle, virkaiältään vanhimman ystäväni luo viikonlopuksi. Siinä ohessa tapaisin virkäiältään tuoreempaakin ystävääni.  Helppoo ku mikäkin, isot lapset, vähäiset valmistelut. Eikun kassi olalle ja menoksi.

NO NIINHÄN SITÄ HELPOSTI LUULISI!

Koiralla alkoi juoksuaika. Ensimmäinen ikinä tässä taloudessa, koskapa vanhemmat koiramme ovat miehiä.

Nyt sitten koira- ja eläinvastuulliseksi lupautunut kotiinjäävä tytär ei haluakkaan ottaa juoksuaikaisesta vastuuta, koska tilanne on outo ja ei hän voi kokoaikaa vahtia, ettei vanhin, leikkaamaton uroskoiruutemme käy kiksauttamassa sitä tiineeksi.
Emme halua raahata kiimaista koiraa myöskään Tampereelle, kiimaisen koiran emäntätyttö haluaa kuitenkin lähteä Tampereelle, mutta kiimaista koiraa karttava siskotyttö ei halua jäädä kiimaisen koiran kanssa Helsinkiin.Huoh.
 
Ja mieskin lähtee perkele jotain Hectorin äijää miksaamaan. Luulin että se on kotona! Niin että esikoinen varmaan vielä järjestää jotkut himopileetkin tänne, varmaan kaikki irtaimistomme tuhotaan, paikalle saatuu 2 kutsuttua ja 200 kutsumatonta vierasta..

Voi toista se oli ennen.. ei tarvinnut kuin pakata neljä pikkupeppua autoon, ottaa mukaan kerrostalollinen tarvikkeita ja mennä minne nyt ikinä oltiinkaan menossa.

Nyt pitää säätää, miettiä, pohtia, pähkätä. Mitä jos se tulis tänne ja toi menis sinne ja tuu sä mun mukaan ja jää sä ton mukaan ja sit jos vaikka kuin...

Menen aurinkotuoliin sulattamaan loputkin aivotoimintani. Jos ei ole aivotoimintaa- ei tarvi pähkätäkkään yhtään mitään.

Aurinkoista päivää kaikille :)