Arki ja sorvi taas. Mut ei se mitään.

Tänään alkaa yhdellä lapsosellani koulu, huomenna toisella, ylihuomenna kolmannella ja joskus vasta jonkin ajan päästä neljännellä.

On se vaan ihanaa, kun kukaan noista lapsistani ei enää hötkyile koulutarvikkeiden ja muun tauhkan perään. En tiedä mikä rakennusvika minun jossain emotionaalisessa keskuksessani on, mutta kaikki koulusälä, reput, vihkot, terottimet ja muut saavat minut ahdingon partaalle! Vaatteiden ostaminen koodinimellä kouluvaatteet nyt vielä menettelee, koska kyse ei kuitenkaan ole mistään koulupuvusta, vaan rytkyistä jotka eivät ole mitenkään kouluun sidotut. Olen siis ehkä kummallinen, mutta ei se mitään kun sen tietää.

Minulla oli eilen angstikas ilta. Harvoin olen niin raivoissani mistään, että uhoaisin siihen malliin kuin eilen. Tällä kertaa uhostani ei saanut osaansa syytön perheeni, vaan raksuni Kaura, syytön hänkin.  Sori beibe, en mä oikeesti halua ketään tappaa. #O:-]. Voin sen verran paljastaa, että raivoni liittyi virtuaalimaailmaan, ja siksi raivosinkin virtuaalisesti :D Mut joo, antaa olla.

Virtuaalimaailmassa pysyäkseni, on ihan tosi mahtista että Sun Äitis on vihdonkin perustanut blogin! Kyllä sitä on ootettukin, ja uskoisin etten puhu tässä kohtaa pelkästään omasta puolestani.

Eilen oli ensimmäistä kertaa, angstin ohella, sellainen talvisunnuntai-iltafiilinki. Kaikki perheenjäsenet oli kotona, kävin kuopuksen kanssa talvityyliin sunnuntaisaunassa, mies paistoi takassa makkaraa... Ainoa mistä tajusi ettei vielä oo talvi, eikä edes syksy, ettei illan viimeistä röksöä tarvinut imutella hyytävässä pakkasessa.

Nyt kutsuu mua muutama työasia. Näkemiin.